Yöllinen kakkadisko

Varoitus: kyseessä on kakkapostaus, joka käsittelee vastasyntyneen kakka-asioita ja vatsavaivoja. Jätä lukeminen väliin, jos et halua tietää, kuinka monta ”truuttausta” sitä itseään sain eilen päälleni.

Huhhuh. Miten olinkaan voinut unohtaa, miten käsittämättömän paljon vastasyntynyt voi tehtailla sitä sinappia! Joka kerta, kun mietit, että no ehkä tämä kymmenes pörähdys oli se viimeinen ja kun uskaltaudut vihdoin lähteä pujottelemaan kohti pesupistettä, kakkakoneen tehokkuus iskee kasvoille kuin pukluinen harso.

Sitä. Viimeistä. Pörähdystä. Ei. Ole. 

Viimeinen pörähdys on urbaani legenda.

Ei se tavara lopu koskaan!

Vaikka kuinka mietit, että kai tähänkin asiaan jotkut fysiikan lait pätee, että ei tuon kokoisesta tyypistä voi tursuta enempää tavaraa pihalle niin kyllä voi. 

Ja aina onnistut jollain ihmeen kaupalla asettamaan jonkun ruumiinosasi vauvan pyllyn alle siten, että vähintään yksi raaja täytyy käydä hinkkaamassa puhtaaksi ja vähintään yksi vaatekappale heittää pesuun. 

Näillä paikkeilla iskee usein myös surullisenkuuluisa Harsopaniikki. Vaikka kotonasi pyörisi ympärivuorokautinen harsotehdas, joka on luvannut pitää sinut ja koko maailman harsoissa seuraavat viisikymmentä vuotta, sinut valtaa paniikki siitä, että harsot eivät riitä! (Onneksi ne kuitenkin toistaiseksi ovat riittäneet.)

Siinä viidettä puhdasta vaippaa laittaessasi saatat jo huokaista helpotuksesta: no nyt se kakkaaminen loppui tältä erää, huh!

Ei, ei se vielä loppunut. Joku matonkulma jossain jäi puhtaaksi, eikä vauva ole tyytyväinen ennen kuin on sihdannut senkin täyteen tavaraa.

Huh. 

Eilisiltana vauvan vatsaa myös väänsi oikein kunnolla ensimmäisen kerran. On vauvalla aiemminkin ollut hiukan ilmavaivoja, mutta ne on saatu hoidettua röyhtäytyksellä pois. Eilinen oli ihan kamalaa; oli niin kurja katsella, miten epämukava ja kipeä olo vauvalla oli. Parin tunnin parkumisen, erilaisten hytkyttelykokeilujen, Disflatylin ja noin sadan kakkalitran jälkeen saimme kuitenkin vauvan olon selkeästi paremmaksi ja hän nukkuikin yön lopulta tosi hyvin. Nyt alkaakin sitten se esikoisenkin ensiviikoilta tuttu arpominen: mitä ihmettä saan enää syödä? Sillä kilometrin pituisella ”vältä ainakin näitä ruoka-aineita”-imetysdieettilistalla kun on lähestulkoon 99 prosenttia maailman ruoka-aineista. 

Täytyy ehkä ruveta noudattamaan jotain kivikautista sammalkiitäjien ruokavaliota, jossa saa pureskella jäkälää minuutin kerrallaan joka toinen päivä.

Niin joo, selventääkseni hiukan otsikkoa: aivan kuin tunnelmaa keventääkseen viimeisiään vetelevä kylpyhuoneen valo alkoi illalla välkkyä. Siinä mukavan diskomaisessa tunnelmassa olikin sitten luontevaa hytkytellä vauvaa erilaisilla tanssikuvioilla.