Aamu kanssani

Havahdun hereille aamulla, kun koira haukahtelee jollekin naapurille, paukutti ilmeisesti ovea taas liian kuuluvasti.
Koira hyppää viereeni sänkyyn kun huomaa että olen hereillä, hetken aikaa rapsuttelua ja höpöttelyä karvakorvalle. Sitten on noustava, aamutoimet kutsuvat.

Kun saan itseäni vähän hereillä olevan näköiseksi, on koiran aamiaisen vuoro. Helpoimman kautta mennään nyt, nappuloita kuppiin 3 desiä ja vesikuppiin raikasta vettä. Välillä haaveilen tarvehuoneesta, jossa olisi mm. iso pakastin, johon mahtuu mukava määrä lihoja, lähinnä koiralle mutta myös meille.

Ulkona on taas paljon uutta lunta, paljon hajupaikkoja, joiden luo pitää kiiruhtaa ja joihin pitää tuhisten kuonoa tunkea. Jokainen vakiopaikka on merkattava, eihän se nyt sovi että Joku Toinen uros on juuri tämän kannon ja pusikon omakseen vallannut! Vähän väliä jätetään uutisia, ”Rasse meni tästä”, ”tämä on Rassen merkkaama kivi”.

Aamukävely on useimmiten lyhyt mutta rauhallinen, ellen ole menossa johonkin ja nukkunut pommiin, silloin mennään reippaasti.
Tallustelen haukotellen takaisin kotiin, yritän muistaa pyyhkiä koiran selästä enimmät lumet ennen sisälle menoa.
Pyykkäri töihin ja gerbiileille raikasta vettä. Aamuvirkeässä pääjukeboksissani soi epämääräisesti vaihdellen Party papiidipaadista joululaulujen kautta moninaiseen Apulanta-mixaukseen, suhteellisen sekavaa musiikkia siis.
Saan kuitenkin kahvit keitettyä ilman suurempia laskuvirheitä, tuoksuu, näyttää ja maistuukin kahvilta. Ihan joka aamu ei valitettavasti käy näin.

Katselen hetken joulukorttikasaani, tai siis kasaa niistä tarvikkeista, joista niitä kortteja pitäisi syntyä, ja melkein alan jatkamaan jo lähes kriisikiireessä olevaa joulukorttipajaani. Rauhallinen aamukahvihetki vie kuitenkin voiton, ja istahdan läppärin äärelle Kiroileva siili -mukini kanssa. Onhan tässä vielä koko päivä aikaa! 🙂