Kohti kipua ja sen yli

Rampamaija täällä hei!

Olipa kerran tiistaiaamu, ja olin juuri lähtenyt koiran kanssa aamulenkille. Käveltiin jyrkkää alamäkeä, kun näkymätön jää yllätti lenkkeilijän, ja sadasosasekunnin ajan, sen hetken kun tietää mitä kohta tapahtuu muttei voi enää tehdä asialle yhtään mitään, olin ihan varma, että nyt muuten rasahtaa jalasta luita. Ihme ja kumma, säästyin siltä tälläkin kertaa, nilkassa on vain kunnon venähdys. Pahemminkin tosiaan olis voinut käydä, kun koko painolla tipahdin taittuneen nilkan päälle… Kyllä muuten sattui!

Nyt oon yrittänyt parhaani mukaan hoivata ja helliä kinttu-parkaa sille sopivalla kolmen koon paketilla, eli kohotus, kylmä ja kipulääke. Tälläkin hetkellä tätä naputtelen sohvalla istuen, pari sohvatyynyä jalkojen alla, villasukat jalassa ja jäädytetty geelipussi nilkan ympäri kiedottuna.

Toivon mukaan tuo nyt paranee pian pelkällä kotihoidolla. Koko ajan kun en kuitenkaan muista sitä varoa ja sitten irvistelen kivusta, enkä jaksa koko päivää olla jossain paikallani sitä lepuuttelemassa… Liike on lääke, tepsinee kai tähänkin, kohtuudella nautittuna.

Nautiskelusta tulikin mieleen että tein tänään pitkästä aikaaa tämmösiä epämääräisiä pötköjä. Ulkonäöstään huolimatta ne maistuu ihan hyvältä 😀 Pasteijoita siis, täytteenä juusto-palvisuikale-salami. Niin hyvää mutta ah niin epäterveellistä, rasvakaloripommi… No eipä tule joka päivä syötyä tuollasia, onneksi.

Koodi blogin tuomiseksi Nouwiin: 5724655109