Äiti, mulla on kylmä

Herään hiljaiseen kuiskaukseen. ”Äiti!” Tytär on herännyt keskellä yötä ja häntä palelee. Hän on nukahtanut kodin kylmimmän huoneen sohvalle ja herännyt sieltä hämmentyneenä ja kylmissään. Nostan peittoa ja tyttö tulee viereeni ja pysyy siinä, kunnes lämpö ja unisuus palaavat. Lähtee sitten omaan huoneeseensa ja sanoo lähtiessään laittavansa vielä pörrösukat lämmittämään varpaita.

Moneen vuoteen ei tällaista ole tapahtunut, sillä molempien lapsiemme pikkulapsi-ajoista on jo aikaa. Ajattelen, että jotakin on välillämme mennyt oikein ja hyvin. Lähes aikuisenakin tulee noin luonnollisesti luokseni, kun on jokin huonosti. Hänen ikäisenään olin itse jo aivan omillani enkä enää lähestynyt vanhempiani minkäänlaisissa asioissa vaikka vielä samassa kodissa asuin. On vasta aatonaatto ja jo saan tällaisen lämpöisen kokemuksen äitinä olemisesta. Perhe lämmittää sydäntä yhtä suloisesti kuin pörrösukat kylmiä varpaita.