Meikkaaminen terapiamuotona?

Siis mitä ihmettä otsikko oikein tarkoittaa? Onko tarjolla meikkaavia terapeutteja tai meikataanko terapiassa? En tiedä onko oikeasti, mutta itselläni meikkaaminen on ollut terapeuttista fyysisten kipujen aikana ja masennuksen ollessa pahimillaan.

Kelataan ajassa vähän taaksepäin. Sain vuonna 2015, tammikuussa, selkäongelmiani tutkittaessa diagnoosin synnynnäisestä sidekudossairaudesta. Tuolloin kyseessä oli hypermobiliteettisyndrooma. Nykyään sama sairaus tunnetaan nimellä vaikeaoireinen yliliikkuvuusoireyhtymä tai HSD (Hypermobility Spectrum Disorder). Lisätietoja mm. Suomen Ehlers-Danlos -yhdistyksen sivuilta https://www.ehlers-danlos.fi/hms-hsd/. Selkäkipuni johtuivat tuolloin osittain sairaalloisesta lihavuudesta ja osittain koko kropan yliliikkuvuudesta. Lihavuusleikkaus (10/18) auttoi ylipainon tuomiin rasituksiin, silti kipu jäi ja se liittyy tähän sidekudossairauteen.

Selkäkipujen ja hermosäryn ollessa 24/7 joka päivä läsnä, aloin opettelemaan meikkaamista. Toki olin meikannut jo ennen tuota, mutta esim. häivytyksestä tai edes suunnilleen saman näköisistä kulmakarvoista ei ollut mitään hajua ja tajua. Opettelin meikkaamista kahden ystäväni Petran (IG: @pain.peeta) ja Karoliinan (IG: @let_them_stare) sekä lukemattomien Youtube-tutoriaalien ja Pinterest-kuvien avulla.

Helmikuussa 2017 olen ottanut kuvasarjan, jossa havainnollistin miten kivun saa meikattua piiloon.

Eli meikatessa keskittyy tekemiseen niin paljon, ettei kipu häiritse. Ja meikkauksen jälkeen on sen verran endorfiineja (toim.huom. subjektiivinen kokemus) kropassa, että olo on hyvä. Tässä siis fyysisen kivun terapiapuoli meikkaamisessa.

Entäs sitten psyykkinen terapia? Helmikuussa 2019 olin vaikeasti masentunut. Itseasiassa viimeiset 10 vuotta olen ollut enemmän ja vähemmän masentunut. Masennuksen syövereissä meikkasin edelleenkin. Jälleen osittain sen vuoksi, että se tuotti mielihyvää ja osittain siksi, että meikkaaminen oli keino hallita edes pienen hetken ajan pääni sisäistä kaaosta ja ”surinaa”.

Meikkaaminen ja uuden opettelu oli yksi harvoista asioista, joista nautin masentuneenakin. Onnistumisen ilot oli harvassa, mutta hyvin onnistunut meikki kohotti mielialaa. Meikatessa unohdin pahan olon ja tunnesyömisen hetkeksi.Meikkien maailma on myös värien maailma eli joka tapauksessa meikatessa saa aina väriterapiaa.

Nykyään, kun olen psykoterapiassa ja kovan työn tuloksena toipunut masennuksesta ja lihavuusleikkaus on helpottanut fyysisiä kipuja, meikkaaminen on mulle rakkain ja tärkein harrastus yhdessä käsitöiden kanssa. Meikkaamisessa ei ikinä tule valmiiksi eikä ole vain yhtä tapaa meikata ja siksi siinä on niin paljon haastetta ja opeteltavaa. Nautin edelleen meikkaamisen tuomasta mielihyvästä ja onnistuneista meikeistä. Meikkaan meikkaamisen ilosta! Lisäksi kaventuneet kasvot on erilaiset meikata kuin aiemmat pyöreät.

Mitä jos tulevaisuudessa olisikin meikkausterapiaa? Asiakas ja terapeutti meikkaisivat yhdessä keskustellen samalla kuten terapiassa tehdään. Siis, jos molemmat olisivat meikkausihmisiä. Miltä tällainen uusi idea kuulostaisi? Ainakin ajatusleikkinä tämä on mielestäni hauskaa.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Meikki