Kuka olen??
No niin!!!! Tämä on tarkoitettu sinulle – salainen blogiystäväni! 🙂
Hihih hiih hihih!!
Mahtaakohan tästä postauksesta tulla yhtään mitään, koska mua niin naurattaa hihityttää täällä koneen toisessa päässä… Hihih hihih hihi!!
Ihana ajatus, että minulla on salainen blogiystävä jossakin, joka odottaa tätä postausta! Joku joka miettii (ehkä) kuumeisesti, että mitä ihmettä hän laittaisi pukinpakettiini!
No nyt teille muille tarkennuksena, että mistä tämä kaikki hihitys oikein johtuu?? Osallistuin #Momfien Secret Santa of Lily tempaukseen ja nyt minulla on olemassa salainen blogiystävä – ja samalla minä olen jonkun tietyn bloggaajan salainen blogiystävä. Tempauksen tarkoituksena on, että minä hankin ja toimitan minun blogiystävälleni joulupaketin ja joku jonka salainen ystävä minä olen, toimittaa minulle paketin…
IIIIK, NIIIN JÄNNÄÄ!!!
Arvatkaa kuka juoksee tästä päivästä eteenpäin joka päivä postilaatikolle, kun postiauton takavalot poistuvat näkyvistä…
MINÄ!!! HAHAHAHA!! Ja arvatkaas, joudun ehkä juoksemaan sinne toooosi monta päivää, koska deadline on vasta 23.12. Eli tämän tempauksen voi ottaa myös hyötyliikuntana!
Noh, mutta palataan siis asiaan!! Eli kuka minä olen??
Olen vajaa 30-vuotias perhettäni rakastava iloinen ja pirtsakka kotileipuri sekä jonkun sortin tee-se-itse-tapaus. Remppamimminäkin olen ollut tässä tovin verran. Niin ja ennen kaikkea olen pienen Lilliputin äiti <3 Äiti olen ollut viime vuoden maaliskuusta lähtien, kun taas kotileipurina olen ollut ainakin 20-vuotta. Remppamimmiys on minulle taas aikas uusi juttu. Sitä on kestänyt nyt noin kolme kuukautta. Muutimme uuteen (täysin rempattuun) kotiimme vajaa kaksi kuukautta sitten.
Tykkään siitä, että ympärilläni on ihmisiä. Perhe on siis paras, mutta toki välillä myös hieman raskas, hihih! Ei pahalla rakkaat!! :) Nyt meillä/minulla on VIHDOIN tilaa ja ennen kaikkea ISO keittiö, jossa voin kokata ja leipoa ihanille ystävilleni ja perheelleni. Tykkään järjestää ja kestitä juhlia ja ”juhlia”. Aina löytyy joku syy juhlia eli toisin sanoen leipoa. Välillä teen, teen ja teen, ja sitten mieheni kiikuttaa tekeleitäni töihin työkavereilleen, kun olen tehnyt HIEMAN liikaa :)
Niin ja yksi valtava intohimoni kohde on shoppailu. Voi sitä mä niin rakastan. Rakastan vaatteita, asusteita, kenkiä ja laukkuja. Aina välillä (lue usein) mulle tulee sellaisia hillittömiä ostomania oireita ja ne on sitten ihan kamalia. Tätä kamalaa oireilua sitten taltutan niin fyysisellä shoppailulla kuin myös nettishoppailullakin. Tämä nettishoppailu on ehkä tässä viime aikoina päässyt karkaamaan käsistä. Kerran mulle soitettiin meidän lähi R-kioskilta, että ”teille on saapunut paketti ja olisimme vain kyselleet, että oletteko tulossa noutamaan sen vai laittavatko he sen suoraan palautukseen”. Kyselin, että miksi he tiedustelevat tällaista asiaa? Syy tähän oli se, että pakettini oli niin iso, ettei heillä ollut tilaa säilyttää sitä. Lupasin sitten käydä noutamassa sen seuraavana päivänä, heti kun R-kioski aukeaa ja palautuksesta sovittiin, että tuon mahdolliset palautukseen menevät tuotteet klo 21-21.30 välillä, jotta paketti olisi mahdollisiman vähän aikaa heillä säilössä tiellä.
Sitten esittelyvuoroon tulee tärkein ja rakkain asia elämässäni – nimittäin Lilliputti. Viime vuoden maaliskuussa minun ja O:n elämä muuttui täysin. Meille syntyi aivan mielettömän ihana ja täydellinen tyttäremme – Lilliputti! Hän tuli ja hurmasi meidät kaikki! Nyt kun mietin elämää ennen Lilliputtia, niin tuntuu ihan hassulta. Mitä se elämä silloin oli?
Toivottavasti tästä oli jotain apua!