Säilöä vai kierrättää??

No niin, kerroin teille sellaisen ihan pikku-uutisen, että kohta kolme onkin neljä <3 Tämä ”kohta” on virallisesti 2.9.2015.

Aika jännää!! Mietin tässä, että töitä tehdään enää noin NELJÄ kuukautta ja sitten tämän vuoden työt on tehty. Siis ne palkkatyöt 🙂 Sitten alkaakin ihan erilainen työnteko.

Olen kyllä osittain aloittanut jo tämän toisen työni. Meillä kun on vielä tuo pikkuhuone (tuleva toinen lastenhuone) täynnä pahvilaatikoita. Päätin tässä viimeviikolla, että nyt läks. Onneksi mulla on arkivapaita, niin saan ihan kaikessa rauhassa touhuta. Näin se homma eteni:

Tuo laatikko tuonne ja tuo tuonne. Nuo roskikseen ja nuo kierrätykseen jne.

Sitten tulikin kinkkinen paikka. Mitä tein minä? Soitin maailman parhaalle äidilleni ja toivoin (huom. TOIVOIN) saavani tukea ja sellaisen vastauksen, kun olisin halunnutkin.

Juu ei!! Turha toivo 🙂

Mitä sanoo äitini?

Mieti nyt vähän” ja ”onko järkeä”. Ja lopuksi hän totesi, että ”mitä sinä minulle soitat, kun et ole tyytyväinen siihen mitä sanon” ja lopun kruunasi se legendaarinen lause; ”muutaman kuukauden päästä, voin todeta, että mitä minä sanoin”!

Nyt mietitte, että mistä me oikein keskustelimme. Aihe ei ollut vakava ja keskustelu käytiin puolittain nauraen ja hyvässä huumorissa.

Soitin siis äidilleni, kun törmäsin hillittömään ongelmaan siivotessani pikkuhuonetta. Ongelmani oli jättikokoinen Ikea-kassi täynnä Lilliputin pieneksi jääneitä vaatteita. Mietin, että mitä teen niille? Säästää vai kierrättää? Kassi on täynnä vaatteita, jotka olen jo kertaalleen blogannut pois, ne olivat siis niitä ”ei niin kivoja – vaatteita”. Olen toki säästänyt NE helmet, mutta entäs nämä muut?

Entäs jos vatsassani oleva minikirppu onkin TYTTÖ? Laitan aivan hillittömän määrän pieniä tyttöjenvaatteita pois juuri silloin, kun voisin niitä taas käyttää. Tiesin, että järkevää olisi kuunnellä äitiäni (äitini kun usein on oikeassa) ja säästää ne, mutta en halua olla järkevä ja haluan saada jättikassin pois nurkista. Samalla mietin myös, että haluan kuitenkin ostaa tälle minikirpulle uusia ihania vaatteita <3 <3 ja tiedän myös sen, että tämä minikirppu tulee myös saamaan vaatteita, kuten Lilliputtikin sai.

Kysymys kuuluikin, että KUINKA PALJON NIITÄ VAATTEITA TARVITAAN? Mitä jos minikirppu onkin hillitön kakkakone ja vaatteita menee vaihtoon ihan yhtenään? Mitä jos, mitä jos?

Lopetettuani puhelun äitini kanssa, päädyin tähän jakoon:

säilöön.png

kierrätykseen.png

No mitäs te sanotte? Teinkö nyt ihan hillittömän mokan? 🙂

 

Perhe Lapset Vanhemmuus

Oho ja jeps! Uusipostaus!

Siis MITÄ!?!? Onko tämä todellista?

Uusipostaus!!!!

Hahahaha!! Olen sarkastinen ITSELLENI!!

JEPS, KYLLÄ!! Nyt otin sen ajan ja kirjoitan teille (jos teitä nyt siellä enää on). Olen niin niin niin pahoillani, että olen totaalisesti laiminlyönyt blogini ja teidät! Olen saanut miljuuuuunasti kommentteja siitä, että joulukakku-postaukseni alkaa tulemaan jo korvistakin ja nyt vihdoin siihen tulee muutos! Pahoittelut vielä teille kaikille! Ja saamani kommentit ovat todellakin olleet aiheellisia!

Joulu ja alkuvuosi meni niin vauhdilla, että… Huh huh! Alkuvuoteemme kuului niin hyviä kuin hieman ikäviäkin juttuja, mutta onneksi kaikista on selvitty ja eteenpäin mennään. Ja voin kertoa, että tästä vuodesta tulee ihan huippu! Se tulee olemaan täynnä yllätyksiä ja iloisia asioita!

Tässä seuraavaksi (itse asiassa seuraavana perjantaina) juhlimme Lilliputin (äidin vauvan) 2-vuotis synttäreitä, joten ajatukset ovat jälleen kerran leipomuksissa. Montako kakkua teen, entäs kuinka montaa erilaista suolaista (piirakkaa vai piperryksiä), paljonko tarjottavia tarvitaan ja ja ja ja… O on jo AIVAN KYPSÄ! Enkä ole päässyt vielä edes kunnolla vauhtiin!

Sitten mun on ihan pakko kertoa teille parhaista nauruistani, jotka sain tässä tovi takaperin… Kyselin Lilliputilta, että mitä hän toivoisi synttärilahjaksi… Ja hän vastasi:

PERUNAMUUSIA ja MUUMIPASTILLEJA!!! <3

Voih mitenkä ihana äidin muru on. Perunamuusia ja muumipastilleja. Voin vain kuvitella, että ensivuonna toiveet ovat hieman erilaiset, hih! Mahtaakohan perunamuusi ja muumipastillit enää silloin riittää.

Hän on jo niin iso ja reipas tyttö. Puhua papattaa koko ajan. Eikä todellakaan ole sieltä rauhallisimmasta päästä. Meillä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita 🙂 Voin todeta, että on tämä omakotitaloelämä kyllä niin mukavaa. Lilliputti nauttii täysin rinnoin ja voin vain odottaa, että kuinka huippua on, kun kevät ja kesä. Jee jee!

Ollaan oltu ulkona ja puuhattu kaikkia mukavia talvijuttuja ja KYLLÄ!! Meillä on ollut luntakin (ainakin toisinaan), joten kolaamista on riittänyt. Niin ja ehti Lilliputti yhden lumiukon porkkananenänkin syömään.

linnea_kolaa.png

Sitten olemme edenneet (luojan kiitos) meidän rempassa. Tässäkin puuhassa Lilliputti on ollut kyllä todella avulias ja aktiivinen! Neidissä on selvästikin maalarinainesta! Hahahaha!!

linnea_maalaa.png

No mitäs muuta minulle/meille kuuluu. Hmmmmm… Niin onhan tässä tosiaan ehtinyt tapahtua jos ja vaikka mitä.

Aivan!!

Olinhan minä sellaisella minilomallakin tässä jokunen viikko sitten. Kävin piipahtamassa Puolassa. Vietin siellä kolme päivää ja shoppailin aivan tolkuttomasti. Voitte vain uskoa, että jalat oli kyllä aivan puhki! Kolme päivää ja ”kaikki” isot ostoskeskukset tuli kierrettyä. Niin ja shoppailun lisäksi söin aivan mielettömän hyvää ruokaa ja näin muutaman nähtävyydenkin, kun kiersimme sekä Gdanskin, Sopotin ja Gdynian! Todellinen superloma! Mutta ihanaa oli! Kiitos tästä reissusta kuuluu tädilleni!

puola.png

Ja mitäs vielä… Olikos jotain mitä minun piti teille kertoa??? Hmmmm!!!

Niin juu…

ultra.png

 

Tällainen pikkujuttu! ”Kohta” kolme onkin NELJÄ <3 <3 <3 <3

Suhteet Oma elämä Mieli Lapset