Meillä on ollut jo todella pitkään (tarkoitan oikeasti todella pitkään -> lapsuudesta saakka) perinteenä, että juhlimme Itsenäisyyspäivää hienosti syömällä, juomalla ja katsomalla Linnanjuhlia. Nyt kun minä ja siskoni olemme kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet aikoja sitten pois kotoa, olemme viettäneet Itsenäisyyspäivää vuorotellen meillä, äidilläni tai sitten siskollani. Okei, no oikeesti me ollaan oltu meillä tai äidilläni.

Noh, asia menee oikeasti näin. Siskoni on maailman paras sisko, mutta hän ei aina ole ollut kiinnostunut ruoanlaittamisesta tai leipomisesta. Jokunen vuosi sitten hän löysi itsestään sisäisen ruoanlaittajan ja toisinaan myös leipurinkin. Nykyään hän osaa laittaa jo vaikka mitä. On ollut aikoja, kun siskoni soitti minulle noin miljoona kertaa kysyäkseen apua ja ohjeita, kun yritti leipoa tai laittaa ruokaa. Hänen haasteensa (ongelmat) olivat mitä milloinkin, mutta aina me selvittiin niistä yhdessä. Mutta jostakin syystä roolimme ovat jakaantuneet Itsenäisyyspäivisin niin, että minä ja äitini laitetaan ruokaa ja siskoni hankkii juomat. Jokainen saa ja voi toimia mukavuusalueellaan :DD Itsenäisyyspäiväruokailuihin siis osallistuvat äitini (mumma) ja hänen miehensä (pappa), siskoni miehensä (kummit) kanssa ja meidän perhe. Syömme kolmen ruokalajin illallisen ja sitten katsomme Linnanjuhlia.

Olimme sopineet tänä vuonna niin, että Lilliputin vuoksi olisimme meillä. Näin on helpompaa, Lilliputilla on lelut, hoitotavarat ja sänky lähellä. Kaikki toimii jotenkin helpommin näin, kuin että olisimme jossakin kyläilemässä. No niin, olimme nyt sopineet niin, että minä laitan ruokaa, äitini tuo juomat ja siskoni hankkii lihat, jotka minä valmistan. Siskollani on töitä ja koulua, joten lupauduin hoitamaan lihan valmistuksen, kun minulla on sitä ”aikaa” enemmän :DD Kun jaamme tehtäviä, niin samalla jokainen osapuoli osallistuu myös kustannuksiin. Kun toimimme näin, niin yhden kukkaroon ei tule suurta lovea 🙂

Mietin pitkään, että mitä tarjoan. Kyselin osallistujilta, että mitä he haluaisivat pääruoaksi ja lopulta päädyimme lihaan. Vaihtoehtoina oli siis kana, kala tai liha. Muille lihaa ja äidilleni kanaa. Alkuruoaksi ajattelin aluksi tapaksia, mutta lopulta päädyin Toast skageniin. Pääruoaksi söisimme karitsan karetta, uunijuureksia ja granaattiomena-feta-salaattia. Ja jälkiruoaksi jotain suklaa-juttua.

Aloitin ruoanvalmistamisen jo torstaina. Laitoin karitsan kareet marinaadiin. Sain hyvän ja simppelin ohjeen Turun Mestaripalvista, josta lihat oli hankittu. Öljyä, valkosipulia, tuoretta timjamia ja rosmariinia. Marinaadin jälkeen valmistin jälkkärin. Löysin hyvän suklaaohjeen Love for baiking – blogista. Löydät alkuperäisen ohjeen täältä (Vanilja-suklaa-jälkiruoka). Itse tuunailin ohjetta hieman. Alkuperäisessä ohjeessa jälkiruoka laitettiin annosvuokiin, mutta minä tein kakkuversion, josta sitten ajattelin leivontamuotilla ”leikata” sopivia paloja. Lisäksi lisäsin pari riviä valkosuklaata päällimmäiseen kerrokseen ja alimpaan kerrokseen laitoin reilut 100 g suklaata. Hyytymisaika suklaakerroksella oli reilut puolitoistatuntia. Ohjeessa sanotaan 20 min, mutta koska tein kakkuversion, niin hyytymisalaa on huomattavasti enemmän. Tein jälkiruokaan vielä sellaisen mustikkavalkosuklaa-kreemin. Sulatin valkosuklaata (pari riviä). Sulatetun suklaan joukkoon sekoitin sulaneet mustikat, jotka olin paseeranut. Paseerattua mustikkaa kreemiin tuli (ehkä) puoli desilitraa. Kreemin päälle laitoin vielä koristeeksi muutaman pensasmustikan.

Perjantaina aloitin valmistelut heti aamusta. Kun aloitin ruoanlaiton, tajusin että olin unohtanut ostaa äitini kanan. Olin kyllä kirjoittanut kauppalappuun kanaa, mutta kaupassa luulin, että tarkoitin sillä koipireisiä, joita olin luvannut tuoda miehelleni. No minulle iski sitten hirveä paniikki, mutta onneksi on netti, josta katsoimme auki olevat Siwat. Mieheni O lähti lähinnä olevaan Siwaan hakemaan minulle kanaa ja lihafondia punaviinikastikkeeseen, kun minä jatkoin valmisteluja kotona. Uunijuuresten kuorimista ja pilkkomista. Siivoilua. Pöydän kattamista. Lilliputin kanssa leikkimistä. Toast skagenien valmistelua. Hiustenpesua ja paljon muuta.

Alkuruoka Toast skagenin ohjeen löydät siit vielä täältä. Muuttelin tätäkin hieman. Valkopippurin vaihdoin mustapippuriin. Lisäsin pienen hyppysellisen suolaa sekä pieneen tilkkaan vettä liotetun liivatelehden. Näin sain täytteestä hieman topakampaa.

Uunijuureksiin laitoin perunaa, porkkanaa, bataattia sekä puna- ja keltasipulia. Maustoin juurekset öljyllä, suolalla ja rakuunalla.

Marinoidun kareen otin huoneenlämpöön reilu 30 minuuttia ennen valmistamista. Paistoin kareen kuumalla pannulla, jossa oli öljy-voiseos. Nopea väri pintaan ja uuniin. 200 astetta ja noin 10–14 minuuttia.   

Sitten voisinkin laittaa hieman kuvia.

Valmis kattaus näytti lopulta tältä.

Alkuruoka näytti lopulta tältä. 

Karitsan kareet näyttivät tältä ja jos oikein tarkkaan katsoo, niin uunijuurekset näkyvät kuvan yläkulmassa! Hihihi!!

Kareiden kanssa tarjoilin punaviinikastiketta. Tein eilen ihka ensimmäisen kerran elämässäni punaviinikastikkeen alusta loppuun, ITSE. Ohjeen otin täältä. Ja voi vau, kun oli hyvä fiilis, kun se lopulta onnistui. Lisäsin ohjeeseen hieman hunajaa ja suolaa. En laittanut kastikkeeseen ohjeessa mainittua mustaherukkahyytelöä. Ja ihan vain tiedoksi, niin ohjeessa olleet ajat eivät olleet mielestäni mistään kotoisin. Olin jo kerran heittämässä kastikkeen roskikseen, mutta pitkä ja rauhallinen keittäminen paransi makua toooosi paljon.

Ja lopullinen jälkiruoka näytti tältä.

Niin ja sitten hieman Lilliputtia ja kummitätiä (siskoni). Lilliputti täytti Itsenäisyyspäivänä 9 kuukautta, joten juhlistimme hieman häntäkin. Olin ostanut O:n kanssa Lilliputille i h a n a n frilla-röyhelö-hameen Lindexiltä.

Koska Lilliputti juhli 9 kuukautis-syntymäpäivää, sai hän pehmeän paketin kummeiltaan. Sisällä ihanat punaiset sydänsukkahousut, valkoinen (erittäin likaystävällinen) ihana neule ja suloiset harmaat collarit. KIITOS KUMMITÄTI JA –SETÄ <3

KIITOS MYÖS MUMMA JA PAPPA, jotka toivat ihanan oranssin neuletakin Lilliputille <3

Kun ilta oli ohi (huh huh), olin aikas väsynyt, mutta kaikki se höösääminen ja hääsääminen oli sen arvoista. Pidän perheestäni ja yhteisestä ajasta, joten näitä lisää kiitos!

p.s Niin ja te jotka olette seurannet minua, niin tiedätte, että tänään pitäisi olla Paakkelsi-sunnuntai, mutta Itsenäisyyspäiväruokailun vuoksi otamma tänään rauhassa ja ensisunnuntaina sitten taas pidetään Paakkelsi-sunnuntaita 🙂