11. luukku!!
Täällä on esitelty joulukuun alusta alkaen erilaisia joulukalentereita. Niin päätin, että kyllä minäkin nyt haluan esitellä teille Lilliputin upean perintökalenterin.
Jeps, luit aivan oikein: PERINTÖKALENTERIN!! Ja tässä se nyt tulee!!
Äitini teki tämän kyseisen kalenterin aikoinaan minulle ja siskolleni, joten se on tooosi vanha.Tosin kerron teille nyt pienen salaisuuden. Kun äitini ehdotti kalenteria Lilliputille, niin sanoin kyllä kiltisti, että kiitosta vaan, kyllä me se otetaan. Samalla mietin, että missäköhän kunnossa se on, kun ikää sillä on ainakin reilut 20-vuotta. Ajattelin, että se olisi kauhtunut kamaluus, mutta toisin kävi. Ikinä en olisi uskonut, että se olisi voinut säilyä näin hyvänä.
Huh huh!! Kamala helpotus, sillä nyt laitoin sen ihan iloisin mielin esille ja olen tyytyväinen, että meidän suvussa on perintöjoulukalenteri 🙂
Tosin Lilliputti on vain inan onnekkaampi, kuin minä ja siskoni. Lilliputti saa JOKA PÄIVÄ vetää narusta. Silloin kun kalenteri oli minulla ja siskollani, niin me saimme vuoropäivin vetää narusta.
Eli siis kalenterissa on 24 punaista pussukkaa, johon laitetaan erilaisia aarteita. Esimerkiksi kiiltokuvia, leluja, tarroja, leimoja, pinnejä/ponnareita, koruja yms. kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja tietysti mitä pussiin mahtuu. Niin ja sitten sinne laitetaan tietysti karkkia. Pusseja ei ole numeroitu, eli on ihan sama mistä narusta vetää. Eli toisena päivänä saattoi saada karkkia ja toisena päivänä vaikka ponnarin. Meillä oli eroteltu pussit erivärisillä naruilla. Näin tiesimme, että mitkä pussit olivat tarkoitettu minulle ja mitkä siskolleni. Ja nyt kun tiedätte kalenterin idean, niin voin kertoa toisenkin salaisuuden.
Äiti osti aarteet ja karkit pusseihin ja teki ne valmiiksi. Sitten kalenteri laitettiin portaiden tasanteen reunasta roikkumaan. No toki voit uskoa, että pussukat herättivät mielenkiinnon minussa ja siskossani. Onneksi olimme ovelia pikkuihmisiä ja kun äiti ja isi olivat poissa näkyviltä, niin kävimme tunnustelemassa rappusten raoista pussukoita. Olihan se nyt mielenkiintoisempaa saada jokin yllätys, kuin se pussukka, jossa oli karkkia. Sitten me ”jemmasimme” narut nallukoiden käsiin tai lahjapussin reunoihin, jotta tiesimme mistä narusta kannatti ”ihan vahingossa” vetää.
Että näin meillä! Onneksi Lilliputti on vielä vilpitön ja vetää mistä sattuu. Hän toimii, kuten kuuluukin! Mutta hänestä sitten taas huomaa, että toisinaan pussukka, jossa ei ollutkaan karkkia, ei ollutkaan välttämättä ihan lempparipussukka 🙂
Vaiko jotain värikkäämpää? Ja ehkä klassisempaakin?