Aika taas palata blogin pariin. Koitetaan elvyttää tämä taas eloon, sillä paljon olisi matkajuttuja jaettavana! Reissuja on tehty viime vuosien aikana paljon ja luvassa uusia vinkkejä ja monia matkatarinoita.

Edetään järjestyksessä siitä mihin on jääty. Elo-syyskuussa 2019 tehtiin taas reissu Aasiaan. Ensimmäisenä kohteena Malesia ja siellä pieni Tiomanin saari ja sen jälkeen vielä Kuala Lumpur.

Mikä Tioman?

Tiomanin saari  on pieni saari Malesian itärannikolla. Saari on tunnettu muunmuassa kristallinkirkkaasta vedestä sekä rikkaasta merielämästä. Saari on pieni, siellä ei ole autoja tai tieverkostoa. Viidakon läpi kulkee polkuja toisiin kyliin ja matkat taittuvat nopeiten veneillä saaren ympäri. Rannat ovat kauniita, hiekka pehmeää ja saarta ympäröi myös kauniit koralliriutat. Mekin tänne päädyttiin osin snorklauksen vuoksi.

Miten Tiomanille pääsee?

Tiomanin saari ei oo mikään ehkä kaikkein helpoiten saavutettava paikka. Me lennettiin Kuala Lumpuriin. Lentokentältä suunnattiin junalla bussiasemalle, josta otettiin yöbussi maan halki Mersingiin. Bussimatka kesti muistaakseni reilun 5 tuntia ja Mersingiin saavuttiinkin aamuyöllä joskus ennen kuutta. Bussiasemalta suunnattin kävellen säkkipimeässä kohti satamaa. Meillä ei ollut nettiliittymiä, eikä mitään hajua siellä pimeässä, mistä satama löytyy, mutta jonkin onnenkantamoisen kautta lähdettiin oikeeseen suuntaan ja löydettiin pieni satama, josta lautat lähtivät. Meillä oli etukäteen netistä ostetut liput aamulla klo 7 lähtevään lauttaan ja saatiinkin odotella satamassa vajaa pari tuntia lauttaan pääsyä.

Lautta oli melko perus vanha paatti, jollaisia Aasian suunnalla on paljon.Kuitenkin isompi, kuin esimerkiksi Gilin saarille Balilta menevät veneet. Kaikki matkatavarat kerättiin kasaan alempaan kerrokseen ja lautta tungettiin tupaten täyteen ihmisiä. Lautassa oli erittäin huono ilma ja sellanen sopivan ummehtunut haju. Matka kesti noin 2-3 tuntia.

Pro tippinä, varaa mukaan pusseja, jos kärsit matkapahoinvoinnista. Elliina oksensi koko matkan,joista alkuun Jessen Pringles-purkin täyteen, ennenkun reissukamumme Ilkka sai kammettua muiden matkailijoiden takaa paalussa roikkuvia pusseja apuun. Elliina ei edes kärsi matkapahoinvoinnista, saattoi siis syynä olla ruokamyrkytyskin, mutta näytti matkassa olevan muitakin pahoinvointisia.

Parin tunnin matkan jälkeen alkaa lautta pudotella ihmisiä eri kyliin Saaren ympäri. Me jäätiin Gentingin kylään, josta oltiin varattu majotus.

Missä majoittua? 

Matkaa suunnitellessa ehkä isoin haaste oli löytää sopiva majoitus. Meillä ei niinkään ollut väliä, mihin saaren kylistä mennään, vaan mistä löydetään kiva, mutta kohtuuhintainen majoitus. Lopulta päädyttiin varaamaan pieni X rector Minsu -niminen majapaikka. Se oli pieni muutaman huoneen mesta, jossa oli kiva ranta ja mukava terassi hengailla. Omistajat oli oikein ystävällisiä ja heidän kauttaan päädyttiin myös snorklausretkelle.

Majapaikalle oli satamalaiturilta ehkä noin vajaa kilometrin kävelymatka ja saatiin vielä ihan hyvin meidän matkalaukut vedettyä perässä majapaikalle asti. Takaisin mennessä he auttoivat ja kyyditsivät kärryillä meidän laukut takaisin satamaan. Huoneissa oli ilmastointi ja huoneet oli siistejä.

Mitä Tiomanilla voi tehdä?

Meidän kylä oli ainakin tosi pieni, joten siellä ei itsessään ollut paljoa tehtävää. Ekana päivänä hengattiin rannalla, tutkittiin kylää, käytiin niissä ehkä kolmessa kylän kaupassa ja vaan samoiltiin ympäriinsä. Illallisellakaan ei liikaa vaihtoehtoja ollut vaan syötiin paikallisen perheen pyörittämässä mestassa jotain ranskalaisia ja hamppareita muistuttavaa. 🙂

Toisena päivänä tehtiin kävelyretki naapurikylään. Meitä opastettiin vaan lähtemään meidän kylästä betonista jalankulkuväylää kohti viidakkoa ja seuraamaan reittiä aina niin pitkälle, kunnes tulee seuraava kylä vastaan. Reitti olikin helppo, muutaman kilometrin mittainen, mutta keskellä metsää matkan varrella jouduttiin ihan kunnon apinalauman hyökkäyksen kohteeksi. Pienessä paniikissa lähdettiin juoksemaan pakoon (tiedetään, ettei saisi juosta) apioiden karjuessa, sylkiessä ja juostessa meidän kintereillä ja melkein olkapäillä asti. Lopulta ylitettiin jokin silta ja apinat jäivät sillan toiselle puolelle. Tämän jälkeen päästiin turvallisesti kylään ja lounastettiin siellä, mutta apinoista pelästyneinä ei haluttu enään haikata takaisin metsän halki, vaan maksettiin paikalliselle venemiehelle ja hän vei meidät veneellä takaisin omaan kylään. Myöhemmin meille kerrottiin, että näin voi välillä käydä, mutta apinat täytyy pelästyttää pois ja näyttää, että olemme pelottavampia. Tämä ei kyllä valitettavasti siinä paniikissa tullut mieleen.

Lisäksi teimme yhden päivän snorklausreissun, jonka meidän hotellimme järjesti. Aamu alkoi parin tunnin koulutuksella eri meren elävistä, koralleista sekä vaarallisista olioista, kuten merikäärmeistä ja meduusoista. Tämän jälkeen harjoittelimme snorklaustekniikkaa ensin oman rannan läheisyydessä, sillä retkellä piti osata esim. tyhjentää maski ilman, että nostaa päätään vedestä, kun snorklasimme pienessä ”luolassa”, jossa oli matala katto.

Tämän jälkeen lähdimme saarelta läheisille koralliriutoille. Päivän aikana pysähdyimme neljässä eri paikassa, näimme merikilpikonnia, paljon erilaisia kaloja, pieniä haita ja myöskin meduusoja. Elliinaa myös poltti meduusa poskeen. Se sattui, mutta ei onneksi ollut vaarallinen. Koko päivän mittainen retki päättyi ennen pimeän tuloa takaisin omalle hotellille. Saimme vielä muistoksi heidän kuvaamiaan videopätkiä veden alta, kun annoimme heille luvan käyttää niitä heidän koulutusvideoissaan.

Muita huomioita.

• Saaren ihmiset ovat muslimeja, joten esimerkiksi alkoholia ei ruokapaikoissa saarella myyty. Meidän hotellin vieressä oli pieni ”baari”, joka oli auki silloin tällöin. Myös paikallisesta kaupasta sai ostettua muutamaa olutta, joita sai sitten myös itse hakea ravintolaan ruoan kanssa nautittavaksi. He ravintolassa itse suosittelivat näin tekemään, jos haluaa alkoholia nauttia.

• Kauppojen valikoimat on rajalliset. Kaikkea mahdollista ei siis ole saatavilla, mutta perustarpeet sieltä ostaa.

• Saarella on paljon apinoita ja meidänkin hotellilla oli tiiliskivet roskisten ja laatikoiden päällä, ettei apinat pääse syömään ruoantähteitä ja levittelemään roskia ympäriinsä.

• Käteistä kannattaa myös olla mukana, sillä automaatteja ei Kuala Lumpurin jälkeen nähty. Mersingissä niitä varmasti oli, mutta mekin oltiin siellä yöaikaan, joten ei oltaisi lähdetty etsimäänkään.

• Takaisin Mersingiin lähtivät lautat aikaisin aamulla. Mekin lähdettiin jo kuudelta aamulla kohti satamaa ja vietettiinkin seuraava päivä lähes kokonaan Mersingiin tutustuessa, kun odoteltiin bussia takaisin Kuala Lumpuriin. Meillä oli myös paluulauttaan ja paluubussiin liput ostettuna etukäteen. Kannattaa kuitenkin varata vaihtoihin hyvin aikaa, sillä kaikki aikataulut ei tuollapäin aina pidä ihan täysin paikkaansa. 🙂