Ajattelin tänään perustaa blogin.
Olen viime aikoina aloittanut aikuistumisen.
Olen kuluvan kalenterivuoden aikana valmistunut, löytänyt työpaikan sekä ostanut asunnon yhdessä avopuolisoni kanssa. Yksikin edellämainituista olisi riittänyt saamaan minussa aikaan ahdistukseen rinnattavissa olevia tuntemuksia, mutta miksi hidastella, kun suuret elämänmuutokset voi suorittaa kertarysäykselläkin ja tunnevyöryt kokea lähes yhdeltä istumalta. Kaikki on kuitenkin lopulta sujunut tähän mennessä mainiosti, suurimmat aallokot ovat tyyntyneet ja elämä rullaa raiteillaan. Odotan innon ja jännityksen sekaisin tuntein uuteen arkeen totuttelua.
En tarkoita aikuistumisella niinkään henkistä kypsymistä tai ulkoisia meriittejä, vaan enemmänkin vastuun ottamista. Oman kodin ja työn löytymisen myötä olen päätynyt ottamaan uudella tavalla vastuuta niin omasta taloudestani kuin omasta tekemisistäni sekä muista ihmisistä. Vapaa-ajallani haluan kantaa enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistani, niin fyysisestä kuin henkisestäkin. Viime vuosien kiivaan ympäristökeskustelun myötä on ollut lähes mahdotonta olla kiinnostumatta maapallomme hyvinvoinnista, ja niinpä olen nostanut vastuun ympäristöstä huomionarvoisimpien asioiden joukkoon arjessani.
Ympäristöystävällisyys, nollahukka, taloudellisuus, minimalismi, hyvinvointi. Siinä lueteltuna minua viime vuosina kiinnostaneet ”toimintamallit”, joita haluan jatkossa soveltaa omassa arjessani. Olen lukenut aiheista netissä, katsonut YouTube-videoita, kuunnellut podcasteja ja pinnannut satoja postauksia Pinterestissä. Kaikki tämä on kuitenkin kovin… yksinäistä. Olen myös puhunut näistä aiheista avopuolisolleni ja ystävilleni – välillä heidän kyllästymiseensä asti – mutta kunnon keskustelujen osalta saldoni on jäänyt heikoksi, muutamaa samanhenkisen tyypin kanssa käytyä lyhyttä juttutuokiota lukuun ottamatta. Mitä siis tehdä, kun ajatuksenvirtaa ja puheripulia ei saa tyrehdytettyä? Perustetaan blogi!
Kaikki huomioon ottaen on blogi kaikesta siitä, mitä haluan elämässäni huomioida. Tästä se lähtee.