saako huolestua
Tänään oli lakkoilupäivä. Koko maailman ilmastolakko ja minä en päässyt osallistumaan siihen. Kyllä jyrsii.
Nykyään puhutaan paljon ilmastoahdistuksesta. Toisaalta nykyään puhutaan paljon vähän kaikesta mutta kaikki puhe ei johda tekoihin. Minäkin puhun paljon, mutta se ei aina tarkoita että minä tietäisin mistä minä todellisuudessa olen puhumassa. Kuulen juttuja ja levitän niitä eteenpäin pienellä varauksella. En osaa sanoa yhtään lukua ilman taustatutkimusta niistä vuosista, jotka maapallo tulee kestämään kulutusyhteiskuntaa. Saatan syödä lihaa jos sitä minulle joku tarjoaa ja silloin tällöin, hyvin harvoin, kun oikein kovasti tekee mieli, ostan kanahampparin vain poteakseni syyllisyyttä heti sen kadottua nassuuni.
Välillä mietin onko mun bambu-hammasharja yhtään sen ekologisempi kuin muovinen jos otetaan huomioon kuljetuspäästöt? Missä mun bambu-hammasharja on valmistettu, entä se muovinen joka piti heittää sekäjätteeseen? Näitä mietin hammasharjahyllyllä. Googlettelemalla selvisi, että nykyinen bambu-hammasharjani on toki suunniteltu Ruotsissa mutta valmistettu Kiinassa. Kiinassa luultavasti oli valmistettu viimeisin muovinenkin harjani jonka ostin, joten kaipa teen ekoteon vaikka päästöjä kuljetuksesta syntyykin. Ainakaan harjani ei päädy mereen saastuttamaan vaan muuttuu nopeasti mullaksi.
Täällä on niin paljon kaikkea kaunista. Kesäillat vuokramökin kuistilla ja liikaa hyttysiä. Talven ensilumi. Kirkas tähtitaivas. Puiden kirjaimellinen halailu. En halua luopua mistään niistä ja nyt ensimmäistä vuotta suuressa kaupungissa opiskelevalle luonnosta vieraantuminen on tuntunut raskaalta. Takapihalla on muutama puu, mutta ei se tunnu samalta. Meillä on kotona jo vähän pidempään uskottu siihen, että olipa harteilla mitä hyvänsä, kaikki on vähän paremmin kun ympärillä on raitista ilmaa ja ötököitä.
There is no planet B, vai miten se meni. Muistilistana minulle:
- Osta taas ensikerralla bambu-hammasharja sen muovisen sijaan.
- Aloita pelastamalla koko maailma tai ahdistu yrittäessä.