Tylsyydestä taitolaji
Yle uutisoi, miten lapsista on tullut viihteen suurkuluttajia. Yhä suurempi osa mm. musiikista ja elokuvista suunnataan lapsille, jotka ovat kasvava kuluttajaryhmä. Uhka vai mahdollisuus?
Uutisessa viitataan siihen, että vanhemmat suovat yhä enemmän viihdesisältöjä lastensa elämään, koska kaikessa halutaan ajatella lapsilähtöisesti, tai koska halutaan viihteellä paikata sitä, ettei ehditä olla riittävästi läsnä lasten elämässä. Viihde haukkaa suuren osan lasten vapaa-ajasta. Uutisen lopussa kuluttamiseen erikoistunut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta toteaa nasevasti näin:
”Sitten voi vakavammin ajatella, että miten se vaikuttaa ikävämpiin asioihin, jotka kuitenkin ovat niitä elementtejä, joilla pärjää elämässä. Että on peräänantamaton, velvollisuudentuntoinen ja valmis tekemään tylsiäkin asioita. Eli lapsiahan pitäis myös opettaa kestämään sitä, että välillä on vaan tylsää. Ei ole mitään tekemistä, ei ole mitään hauskaa ja ei ole mitään viihteellistä.”
Saanpa itseni kuulostamaan ihanan ankealta mutsilta ihannoimalla tällaista. 😀
Omasta lapsuudestani muistan 90-luvun alusta juurikin sen, miten aina piti itse keksiä tekemistä. Pienessä kunnassa ei paljoa ollut valmiita virikkeitä. Olin paljon ulkona, jossa enimmäkseen sotkin kura- ja savivelleillä sekä tutkailin matoja kasvimaalla, piirsin, rakentelin eeppisiä torneja c-kasettikoteloista, kyläluutailin naapurissa. Onko lapsuus enää sellaista?
Tylsyydestä kumpuaa mielikuvituksen ja luovuuden voima. Jos aina on silmät ja korvat täynnä valmista sisältöä, ei ole tilaa omille visioille.
Mutta en suhtaudu pelkästään kriittisesti lisääntyvään lasten viihteeseen. Kunhan se on laadukasta ja kunhan vanhemmat pitävät huolen, ettei se täytä liiaksi lasten vapaa-aikaa. Tärkeää on myös saada niitä viihde- ja kulttuurielämyksiä yhdessä ja keskustella niistä jälkeenpäin.
Perheiden soisi löytävän tiensä elokuvateattereiden lisäksi elävän teatterin pariin. Lapsille on myös tanssiteatteria, kuten esimerkiksi MD:n varmasti huikea Ronja Ryövärintytär. Tampereella Lastenkulttuurikeskus Rulla järjestää ilmaista nukketeatteria ja kaikkea muutakin ihanaa lapsille, kannattaa väijyä heidän nettisivujaan tapahtumien suhteen. Viihde on kulttuuria ja kulttuuri voi olla korkea-sellaista myös lapsille. Itse odotan innolla, että pääsen kuluttamaan teatterin penkkejä kupeitteni hedelmän kanssa. Kummit ja mummit toki mukaan!