Lomalla äitiydestä
Tarvitsen aina silloin tällöin treffejä erään ihmisen kanssa. Hänen, joka olin ennen äitiyttä. Siis itseni. Tarvitsen sellaista aikaa, jolloin kukaan ei tarvitse minua. Olen aina rakastanut yksinäistä haahuilua kaupungilla, kirpputorien ja kirjakauppojen perinpohjaista tonkimista, jäätelön ja naistenlehden kanssa puistossa istuskelua.
Sen lisäksi, että oli tavattoman ihanaa saada viettää muutama päivä kaksin puolisonsa kanssa Pariisissa, oli mahtavaa ehtiä kuuntelemaan myös pelkästään omia ajatuksiaan ja mielihalujaan. Tehdä asioita omien kiinnostuksenkohteitteni mukaisesti. Niinpä minä huokailin ihastuksesta Shakespear and companyn kirjakaupan historian havinan äärellä ja puikkelehdin pitkin Pere-Lachaisen hautausmaan kujia etsien Oscar Wilden ja Jim Morrisonin hautoja. Ollen minä, en äiti. (Äitiys on osa minua.)
Totta kai sitä pientä kullannuppua oli välillä ikäväkin. Kaipasin pienen ihmisen lämpöä ja painoa sylissäni, riemunkiljahduksia ja vauvalallatteluja. Luxembourgin puistossa lapset uittivat keppien avulla vanhanaikaisia lelupurjeveneitä, ja minä tiesin heti, että tänne minä vielä omani tuon. Kaupoista etsin tuliaisia vain pienelle tirriäiselleni.
Mutta vastapainoksi oli melko muikeaa pitää lounaspiknikkiä Seinen rannalla punaviiniä juoden. Loikoilla rakkaan kainalossa ullakkohuoneessa Pariisin kattojen tasalla vailla huolta keskeytyksistä: ”Mitä sulla on suussa?” ”Tuupas pois sieltä.” ”Älä syö vessaharjaa!”
Saahan noita taukoja vanhemmuudesta kotonakin, kun vain muistaa pyytää ja järjestää. Minä muistan järjestää liian harvoin. Sitä suuremmalla syyllä annoin itseni nauttia täysin sieluin ja sydämin Pariisin inspiroivasta ilmanalasta. Sinne en voi päästä koskaan liian usein, mutta vaipparalli ei ihan heti lopu.
Tuo lapsesta erossa vietetty aika ei varmasti vähentänyt kenenkään rakkautta ja kiintymystä ketään kohtaan. Päin vastoin, oli ihanaa ikävöidä omaa pientä kullannuppua. Kotosalla oltiin pärjätty oikein hyvin, mummo sai kerrankin rautaisannoksen yhdessäoloa suunnattoman rakkaan lapsenlapsensa kanssa. Oli ihanaa muistaa, millaista on olla kaksin, keskustella aikuisten asioita, olla joutumatta suunnittelemaan päivää kaupungilla vaipanvaihtojen, päiväunien ja ruoka-aikojen mukaan. Loma vanhemmuudesta tuntui enemmän lomalta kuin aiemmat matkat ulkomaille. Äitinä voi vain voittaa, taas!
Kotiin oli ihanaa palata, koska siellä oli oma rakas lapsi odottamassa. Hän tuntui muutamassa päivässä kasvaneen vaikka kuinka paljon. Oli valaisevaa tajuta, että tuo tyyppihän on jo aika iso, ei enää mikään pikkuvauva. Minulle on terveellistä aika ajoin pysähtyä hetkeksi katsomaan lastani kauempaa ja tajuta, että hän on oma itsensä, erillinen minusta. Niin kuin minäkin olen erillinen hänestä, en vain äiti. Äitiys on yksi kerros lisää persoonaani, se ei vie minulta mitään pois. Yhä saan intoilla vanhoista hautausmaista ja haaveilla Oscar Wilden ajoista.
Matka Pariisiin antoi minulle paljon sielunruokaa ja avarsi maisemia pitkäksi aikaa. Sain paljon puhtia arkeen. Matkan jälkeen olen ollut pelkästään onnellinen pienestä perheestäni ja ihanasta, alkavasta kesästä.
Jos haluat lähteä ilman lasta pienelle lomalle, niin lähde ihmeessä.