Pyöräilykausi on avattu!

Terveisiä erityisesti Ella F.:lle, tässä sitä mennään ”susiruman avaruusaluksen” kanssa! (Miten siis itse kuvailen omaa pyöräilykypärääni.)

Olipa mahtavaa, että saatiin mieheni sai aikaiseksi ostaa ja asentaa tuon pyöränistuimen paikalleen. Nyt meitä ei pidättele mikään nauttimasta kesästä täysin rinnoin. Mennään jätskille minne nenä näyttää ja päästään sata kertaa nopeammin kuin vaunujen kanssa raahustaen, sekä tuhat kertaa ilmavemmin kuin bussin kyydissä ummehtuen. Ah, kesä, pyöräily ja kärpäset hampaiden välissä, ihanaa että olette täällä taas. 

Vakavemmin puhuen, vähäsen jännitti lähteä ekaa kertaa ikinä liikenteeseen oma lapsi ritsillä. Vaatii kyllä suurempaa varovaisuutta ja liikenteen huomioimista kuin yleensä. Pyörää on paljon painavempi polkea ja hurjastella en uskalla, mutta kyllä tuohon muutoin yllättävän nopeasti tottui. Voihan sitä ajatella niinkin, että ylämäessä saa automaattisesti enemmän vastusta polttaa reisien liialliset vararavinnot tiehensä. 

Kyytiläinen nautti olostaan, oli kuin vanha tekijä. Melkoinen vauhtimimmi tuo on muutenkin, olisin ihmetellyt jos hän ei olisi tykännyt olla kyydissä. Ja kypärät, totta kai, päässä on oltava! 

Joko te olette uskaltaneet yhteisille pyöräretkille?