Asiaa tiskiin tunteiden takaa, kiitos.

Ajauduin jonkinlaiseen flow-tilaan lukiessani eilen Lähiömutsin Päiväkodin lait -postauksen kommentteja. Yhtäkkiä mun olikin pakko lukea ne kaikki saadakseni jonkinlaista kokonaiskuvaa kotihoito vs. päivähoito -keskustelusta. Seassa oli muutama oikein hyväkin kommentti, joissa kehotettiin vanhempia vaatimaan laadukkaampaa päivähoitoa tai muistutettiin, että jokaisen perheen tilanne on erilainen ja jokainen perhe tekee siten omat ratkaisunsa. 

Mieleeni tuli myös tämä Anna Kontulan Puheenvuoro Uudessa Suomessa, jossa mietiskellään, että onkohan sittenkään järkeä siinä, että naiset ovat siirtyneet kodeista julkiselle sektorille kantamaan hoivavastuun. Töihin vanhainkoteihin ja päiväkoteihin. Minä hoidan sinun lapsiasi päiväkodissa samalla kun sinä hoidat minun äitiäni vanhainkodissa. 

Alan olla aika puutunut yksisilmäisyyteen. Siihen, että asiat esitetään niin kuin olisi olemassa yksi ja ainoa patenttiratkaisu, jonka on sovittava joka ikiselle. On lukemattomia syitä, joiden vuoksi suomalaisia naisia ei kerta kaikkiaan voi pakottaa olemaan kolmea vuotta kotona lapsensa kanssa. On myös hienoa, että halutessaan niin voi tehdä. Kansa N. Talous (ja monien äitien mielenterveys) kiittää vauvavuoden jälkeen töihin palaavia naisia, ja Keltinkangas-Järvinen varmaan kiittää heitä, jotka jaksavat perhekerhoja ja hiekkalaatikoita kolme vuotta. Ja ta-daa: molemmat keissit voivat olla aivan yhtä hyviä tai huonoja vanhempia. 

Maaliskuussa Anu Silfverberg kirjoitti Hesarissa ansiokkaan kiihkottomasti kotihoidon tuen historiasta ja vaikutuksista. Artikkelissa painotettiin, että kotona annetaan sekä paras että huonoin hoito. On perheitä, joiden pienet lapset laitetaan lastensuojeluasiakkuuden kautta päivähoitoon avohuollon tukitoimena, jotta kotona oleva vanhempi saisi levätä ja lapset laadukasta varhaiskasvatusta ikätasoisine virikkeineen. Tällä ehkäistään parhaimmillaan huostaanotto ja kallis laitosnuoruus. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, miten hyvin järjestetyt peruspalvelut ovat parasta ennaltaehkäisyä.

Minä todella yritän ymmärtää sitäkin huutelua, jonka mukaan äiti on itsekäs palatessaan töihin ennen kuin on saanut mukulansa kävelevien ja puhuvien kirjoihin. Jos tuntuu ensiarvoisen tärkeältä olla lapsensa kokoaikainen hoitaja tämän ensimmäiset ikävuodet, niin kotihoidon tuellahan se on juurikin mahdollista. Vaan ei todellakaan pakollista. Yhteiskunnan rivien välistä luettava viesti on, että tule nainen mieluummin töihin. Muutoinhan kotihoidon tuki olisi ruhtinaallisempi. Sen toivotaankin olevan vähemmistön valinta. Muutoin työssäkäyvän kansanosan selkänahasta revittäisiin entistä rankemmin. 

Miksi ihmeessä pienestä, vapaaehtoisesti käytettävissä olevasta myönnytyksestä on tehty suuri kiistakapula ja sen käyttäjistä uhrautuvaisia, Myyttisen Äitiyden Täydellisiä Ruumiillistumia? Jos olet valinnut parin-kolmen vuoden kotivanhemmuuden, niin siinä ei ole mitään sen enempää tai pyhempää, kuin että olet valinnut niin koska olet kokenut sen parhaaksi vaihtoehdoksi juuri teidän perheellenne. Naapurin tilanteeseen se ei välttämättä sovi ollenkaan. Yhtä turhaa on silloin huudella siitä netissä nimettömänä raivopäänä. Eiköhän joka ikinen vanhempi ole kotihoidon tuesta kuullut ja harkinnut monia eri vaihtoehtoja töihin palaamisensa suhteen. 

Toinen pointtini koskeekin loogisesti päivähoidon laatua. Parhaimmillaan päiväkoti on ihana paikka, jossa on lämminhenkistä, virikkeellistä ja turvallista. Lapset juoksevat aamuisin hoitajiensa syliin ja odottavat innolla, mitä kaikkea mukavaa tänään tapahtuukaan. Tällaisia paikkoja on olemassa aivan oikeasti. Päivähoidon niukkenevat aineelliset resurssit vain vähentävät tehokkaasti sitä tärkeintä, aineetonta resurssia: henkilökunnan motivaatiota, jonka vähenemisen myötä ammattitaitoisuuskin rapistuu. Vanhempien tulee vaatia lapsellensa laadukasta päivähoitoa, mutta rivityöntekijät tekevät sen suhteen jo kaiken voitavansa. Niinpä nyt kaivattaisiin barrikadeille nousua ja kansanliikettä paremman päivähoidon puolesta. Lapset lobbaavat huonosti, joten heiltä on helpointa leikata kuluja. Se on äärettömän surullista. 

Jos suomalaista päivähoitoa voisi kaikilla mittareilla kuvata laadukkaaksi, olisi vanhemmilla vähemmän epäluuloja lastensa hoitoon viemisen suhteen. Tahdon teidän tietävän, että on olemassa meitä, jotka teemme kaikkemme ja sitoudumme täydellisesti siihen, että lapsellanne on hyvä hoitopäivä. Priorisoimme työtehtäviämme niin, että sylimme on aina tarvittaessa avoinna ja uudet, kiinnostavat leikit loihditaan esiin käden käänteessä. Jaksamme hymyillä lämpimästi ja kutsua lapsianne ihaniksi murusiksi, vaikka takana olisikin huonosti nukuttu yö. Koska ihania murusia he kerta kaikkiaan ovat, aivan joka ikinen.

Koska jotkut meistä eivät ole katkeroituneet kiireestä, vaan kokevat tekevänsä korvaamattoman tärkeää, sydämenlämpöistä työtä. Ystävälliseen, inhimilliseen vuorovaikutukseen ja kuuntelevaan kohtaamiseen perustuvaa työtä. Sen sydämen palon vuoksi minä olen töissä jo nyt. Siellä saan aikaiseksi moninkertaisesti hyvää.