Ennaltaehkäisyn tärkeydestä
Luukusta kolahti tuore Tehy-lehti juuri sopivasti päiväuniaikaan, jotta ehdin sen heti kahlata läpi. Tällä kertaa lehti sisälsi tuhdisti asiaa suomalaisen lastensuojelun nykytilasta. MGR (ei migreeni, vaan peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson :D) on asettanut työryhmän selvittämään lastensuojelun tilaa. Työryhmä on tehnyt yhteistyötä lastensuojelun asiakkaina itse olleiden, nyt jo aikuiseksi kasvaneiden, niin sanottujen kokemusasiantuntijoiden kanssa.
Hyvä. Lastensuojelu on elämänala, jonka pitää kuulua ja näkyä, ja jonka tilaa tulee aktiivisesti kuulostella. Lastensuojelusta pitää tehdä nykyistä läpinäkyvämpää, vähemmän pelottavaa ja tehokkaampaa.
Kaikkein parasta olisi tietysti, jos lastensuojelusta tulisi tarpeetonta. Jos meillä ei olisi yhtäkään pahoinvoivaa perhettä, eikä kenelläkään lapsella olisi hätäpäivää. Jospa vain joka ikinen lapsi saisi tarvitsemansa lämmön, rakkauden ja huolenpidon omilta vanhemmiltaan ja kaikilla perheillä olisi laajat tukiverkot.
Mutta koska emme tule näkemään sellaista auvon päivää, vaatii lasten ja perheiden hyvinvointi jatkuvaa puheenaiheena olemista. Seuraavat kylmät faktat ovat suoraan Tehy-lehden (3/2013) artikkelista Niin särkyvää:
– Vuonna 2011 kodin ulkopuolelle on sijoitettu kaikkiaan runsaat 17 400 lasta ja nuorta. Heistä 10 500 oli otettu huostaan. Avohuollossa oli noin 81 500 asiakasta.
– Sijais- ja avohuollossa kustannukset olivat yhteensä 855 miljoonaa euroa. Sijoitettu lapsi maksaa kunnalle keskimäärin 46 000 euroa vuodessa.
– Kodin ulkopuolelle sijoittamisen kustannukset ovat kymmenkertaiset verrattuna ehkäisevän lastensuojelun kustannuksiin.
– Yhden vuoden laitossijoituksen hinnalla voitaisiin järjestää intensiivistä perhetyötä yli seitsemäksi vuodeksi tai perhe voisi käydä perheneuvolassa yli 400 kertaa.
…
Vaatimukset panostaa lasten hyvinvointiin sopivat huonosti yhteen nykyisen taloustilanteen kanssa. Lapset eivät maksa veroja, mutta leikkaamalla sekä peruspalveluista (neuvolat, varhaiskasvatus, peruskoulu) että lastensuojelusta varmistamme sen, ettei veronmaksajia tulevaisuudessakaan ole liiaksi. Terve ihminen kykenee rakastamaan ja tekemään työtä, sanoi Freud. Syrjäytetty aikuinen maksaa tuplasti yhteiskunnalle, koska ei pysty tekemään työtä ja siten kantamaan korttaan yhteiseen kekoon.
Syrjäytyminen voi luikahtaa osaksi elämän käsikirjoitusta jo siinä vaiheessa, kun äärimmilleen venytetyt ja kiireessä työtään tekevät neuvolan terveydenhoitajat eivät rutiinitarkastusten yhteydessä huomaa, että perheessä on tarvetta avulle, jota perhe ei itse kykene hakemaan. Kierteeseen voi joutua niin pienestä. Kierteen voi katkaista sitä helpommin, mitä aikaisemmin siihen puututaan.
Siellä, missä tehdään suurin osa työstä lapsiperheiden kanssa, tehdään myös suurin osa ennaltaehkäisevästä työstä: neuvoloissa, päiväkodeissa, kouluissa. Parasta mahdollista ennaltaehkäisyä on, että nämä ammattilaiset saavat tehdä työnsä hyvin ja riittävillä resursseille, ilman vaatimuksia kustannustehokkuudesta. Tiedän, että toiveeni on utopistinen, mutta onko sitä ilmaistu päättäjille kyllin painokkaasti? Mitä vähemmän terveydenhoitajilla, päivähoidon henkilökunnalla ja opettajilla on aikaa kohdata perheitä, sitä enemmän jää näkemättä. Sitä kalliimmaksi lysti tulee.
Niin kauan, kuin neuvolat eivät saa pyytämiään lisätyöntekijöitä, neuvoloiden alueita kasvatetaan ja rutiinitarkastukset kiristetään minimimääriin. (Esimerkiksi Tampereella 8kk-neuvolan jälkeen terkkaria moikataan seuraavan kerran 1-v. tarkastuksessa…)
Niin kauan, kuin päiväkoteihin ei palkata (päteviä) sijaisia ennen kuin ollaan hätää kärsimässä, jos silloinkaan. Niin kauan, kuin lapsiryhmän turvallisuus ja henkilökunnan jaksaminen sijaispulasta kärsivät. Niin kauan, kuin päiväkoteja päättäjien taholta pidetään pelkkinä lapsisäilöinä, sillä sitähän vähenevät resurssit indikoivat.
Niin kauan, kuin ryhmäkokoja kasvatetaan peruskoulussa. Niin kauan, kuin kouluavustajien määrää vähennetään. Niin kauan, kuin säädöksiä oppilaiden kanssa toimimisesta ei päivitetä nykyajan tarpeita vastaaviksi. (Esimerkiksi vaarallisten esineiden takavarikoiminen ja mahdollisuus laittaa oppilas siivoamaan aiheuttamansa sotku kasvatuksellisessa tarkoituksessa.)
Niinpä, niin kauan lastensuojelun kustannukset jatkavat nousuaan.