Kävin tänään uimassa. Osuin samaan aikaan altaalle ison mummo&pappa-painotteisen vesijumpparyhmän, muutaman kovaa vauhtia uivan nuoren miehen ja yhden räpiköijän kanssa. Vedin omaa ihanmuutenvaan-polskintaani rauhallisesti radallani. Kerran viereisellä radalla ohi kroolaava nuorukainen pärskäytti niin, että meikäläisenkin silmille roiskahti. Mitäs tuosta, vähän räpyttelin ja jatkoin matkaani.

Mummot uimahallin saunassa olivat jotain niin mahtavuutta. Siellä vaan rupattelivat hyväntuulisesti kaikenmoisista asioista, elämän merkkejä kropat tulvillaan. Eräskin heistä oli juuri ollut alastonmallina piirustuskurssilla. Hän hyppäsi samoin tein mun idolilistani kärkipaikoille.

Uimisen jälkeen osuin samaan hissikyytiin erään uimassa samaan aikaan olleen miehen kanssa. Rupateltiin siitä, miten täynnä allas oli ollut.

”Mut ihan hyvinhän sinne mahtui”, mies totesi.

”Juu, niin mahtui”, minä nyökyttelin.

…

Koska äitiydestä jaetaan mitaleita vuositasolla harmillisen pieni määrä, ei niitä kannattane tavoitellakaan. 😉 

Vanhemmuus ei ole urheilulaji, ei suoritus. Ei mitattavissa olevaa, eksaktia tiedettä. Vanhemmuudessa ei ole mahdollista kilpailla. On hiihdettävä oma hiihto, tehtävä oma uinti, ja katsottava, mihin se riittää. Latuja ja ratoja on niin paljon, että me kaikki mahdumme niillä räpeltämään, omina epätäydellisinä itsenämme. 

Ja miten lohdullista onkaan, että jatkuvasti tässä kehittyy. Oppii uusia niksejä kupeittensa hedelmän kanssa toimimiseen. Tulee joskus niitä hyvinkin nukuttuja öitä. Oppii pyytämään apua. Saa joka päivä nauraa sydämestä asti kumpuavaa, hersyvää naurua oman ihanan höpötinttinsä kanssa. 

Miten paljon tietoa meissä kaikissa äideissä yhteensä onkaan! Joku tietää hirveän hyvän vinkin, miten pukea lapselle helposti ulkovaatteet päälle. Joku osaa tehdä sairaan hyvää tomaattikastiketta, jolla saa lapsen tyhjentämään ja vielä melkein nuolemaankin lautasen. Joku osaa ihanan kehtolaulun, jonka muutkin haluaisivat oppia. 

Silti ilmassa on kyräilyä ja syyllistämistä. Epävarmuudesta kumpuavaa ilmeisesti. Mehän haluamme kaikki niin kovasti onnistua tässä uudessa, haastavassa tehtävässä. Teemme parhaamme, olemme väsyneitä ja herkässä mielentilassa. Pienetkin, edes etäisesti poikkipuoliseksi tulkittavissa olevat kommentit jäävät kaihertamaan mieltä. ”Mitä se nyt tuolla tarkoitti? Ajatteleekohan se pahaa juuri minusta ja tavastani toimia?” 

Mutta ei ole täydellistä äitiä. On vain minä, sinä, hän ja kaikki muut naiset, jotka olemme saaneet lapsia ja siten päällemme on saavista kaadettu tämä mystinen sana äiti, kenties arvo- ja odotuslatautunein koko maailmanhistoriassa. 

Joukossa olisi niin paljon voimaa toimia ja iloita yhdessä, toisiamme tukien. Vaikka saisi maailman helpoimman vauvan, on vanhemmaksi kasvaminen mieltä myllertävä ja silmäpusseja kasvattava kokemus. 

Joillekin elämä heittää pyytämättä ja yllätyksenä tavallista hankalammat kortit pöytään. Erityislapsen tai vaikeasti sairaan lapsen. Siinä ei paljon mietitä, millainen se oma vanhemmuus oikein on. Rakenneta itseä rauhassa uusiksi. Onneksi on olemassa vertaistukiryhmiä, kuten Leijonaemot.

Kaikkein eniten haluan sanoa teille, rakkaat naiset, tämän: sinun hiihtosi, sinun vanhemmuutesi, on juuri hyvä silloin kun sinulla on itselläsi hyvä olla ja nautit äitiydestäsi ja lapsestasi. Erilaisiin lapsenhoito- ja kasvatustapoihin voi suhtautua mielenkiinnolla tyrmäämisen sijasta. Ei ole pakko toteuttaa mitään, mikä ei tunnu omalta jutulta. Voi poimia ja yhdistellä juuri teidän perheellenne, teidän arkeenne sopivan ja toimivan miksauksen. Sormiruokailu voi olla jollekulle just nappi juttu, mutta kestovaipat ei sitten ollenkaan. Ei siinä tapauksessa pidä tuntea syyllisyyttä, että toteuttaisi jotakin ”suuntausta” vaillinaisesti, käyttämättä koko helahoitoa.

Pakollinen lisäys: on luonnollisesti täysin ok olla tuhatprosenttisesti kiintymysvanhempi  with the whole package, jos se on juttusi ja tuntuu susta hyvältä. 

Korkeimmalle asetetut standardit vanhemmuudesta ovat vaikeimmat täyttää, ja siksi moni tuntenee riittämättömyyttä niiden edessä. Niihin tulee verrattua omaa kykeneväisyyttä. Ei tarvitse. Lapsia on saatu maailman sivu, ja rakkaudella&rajoilla niistä kasvaa tolkun ihmisiä, lukemattomilla erilaisilla ”oikeilla” tavoilla.

Sinä riität.