Olkoon maailma sinulle kaunis
En ymmärrä, miten tämä Jari Sinkkosen haastattelu helmikuun puolivälistä on voinut mennä minulta sivu suun. Onneksi löysin sen nyt. Olen pohtinut muutaman päivän kyseisen haastattelun sanomaa, se on hieno. Lasta tulisi rakastaa nyt ja tässä, sellaisena kuin hän on. Vanhemman kiintymys ei ole jotakin, mitä saa vain kun onnistuu ja pärjää, vaan se on pysyvää. Vanhempien rakkautta ei tarvitse lapsen ansaita.
Tähän väliin Satu Silvon lausahdus: ”Olen ymmärtänyt, etteivät lapseni voi eikä heidän kuulukaan rakastaa minua yhtä paljon kuin minä heitä. Heidän tehtävänään on rakastaa sitten joskus omia lapsiaan.”
Sitten tajusin enemmänkin. Vaikka haluankin olla sukupuolisensitiivinen kasvattaja, (tai ehkä juurikin siksi) mietin usein, millaisen naisen mallin annan tyttärelleni. Naisena. Minuna. Ja miten se vaikuttaa hänen käsitykseensä itsestään ja omasta arvostaan.
En halua antaa omien käsitysteni ja painolastieni vaikuttaa kielteisesti siihen, miten tyttäreni tulee maailmaan suhtautumaan. En halua hänen joutuvan koskaan kokemaan, ettei pystyisi tekemään jotakin, koska minä itse en ole pystynyt ja olen siirtänyt hänelle sellaisen ajatusperinnön, ettei hänkään pystyisi.
Voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta ajatuskulkuni ytimenä on tämä: katkaisen negatiiviset kierteet asenteiden ja ajatusten suhteen niin, etteivät ne periydy enää minulta eteenpäin jälkeläisilleni. Mitä tahansa minulle on joskus tapahtunutkin, se ei ole tapahtunut lapselleni. Hän saa kohdata maailman puhtaana ja mahdollisuuksia täynnä olevana. Hänelle jokainen ovi on auki ja hän päättää itse, mistä niistä astuu sisälle.
Lapseni ei ole täällä toteuttamassa minun unelmiani, eikä myöskään kantamassa minun epäonnistumisiani. Tästä päivästä alkaen minä alan arvostaa itseäni enemmän ja pitää puoliani paremmin, jotta tyttärenikin sen aikanaan osaisi.
Minkä tahansa (lain rajoissa olevan) ehdotuksen kanssa hän luokseni tuleekin, minä aion kannustaa ja tukea, en tyrmätä. Haluan antaa hänen unelmilleen siivet. En aio koskaan vähätellä tai epäillä häntä, en kertoa hänen tarinaansa hänen puolestaan tai määritellä häntä omasta näkökulmastani.
Lapseni ei ole täällä minua varten, minä vain kasvatan häntä parhaan taitoni mukaan lahjaksi maailmalle.
Sit tähän tämmönen söpö loppukevennys.