Tänään pitkällisesti lempiaiheestani: ruoasta!

…

Kirjoitin jo aikaisemmin lapsuusajan lihavuudesta amerikkalaisittain. Eilisessä Aamulehdessä oli hyvä, pieni juttu siitä (linkin takana typistetty nettiversio), miten lasten lihavuus on Suomessakin alkanut näkyä lääkärin vastaanotolla ja mitä Satakunnan sairaanhoitopiirin lastenlääkäri Samuli Ylitalo arvelee sen syyksi. 

”Vanhemmuus on usein inhottavaa ja hermoja raastavaa taistelua lasten kanssa, mutta ne taistelut pitää voittaa. Ei sellaista tilannetta voi olla, että lapsi päättää mitä ja koska hän syö, nukkuu tai pelaa,” Ylitalo sanoo.

Naulan kantaan, jep, just ja jetsulleen näin. Vanhemmuus ei ole huviretki. Se on hirvittävän vaikea luottamustehtävä, joka vaatii jatkuvaa kasvua ja kehittymistä ihmisenä. Negatiivista palautetta tulee saamaan asiakkaaltaan roppakaupalla, vaikka tekisikin kaiken ”oikein”. Minusta tuntuu, että toistelen aina itseäni, mutta näihin seuraaviin ajatuksiin nykyvanhemmuuden tila tuntuu usein kiertyvän: ympäröivä maailma muuttuu jatkuvasti monimutkaisemmaksi, ja vanhemmuus sitä myöten haastavammaksi.

Lapsemme ovat aikansa lapsia ja leikkivät nyt vauvoina kännyköillä ja läppäreillä. Lapsemme altistuvat eri medioille alusta alkaen. Lapsemme saavat niin jäätävät määrät informaatio- ja kuvatulvaa aistiensa tukkeeksi, ettei tosikaan. Mediaryöpyn suurin päämäärä on tehdä heistä kuluttajia, saada heidän rahansa jo ennen kuin heillä niitä on. Tehdä heistä uskollisia tietyille brändeille ennen kuin he kykenevät ymmärtämään mitään kulutuskriittisyyteen viittaavaakaan. 

Lapsi on lapsi. Lapsi ei kykene tekemään päätöksiä oman hyvinvointinsa eteen pitkällä tähtäimellä. Lapsi tahtoo sitä, mistä tulee välitön mielihyvä. Lapsi tahtoo pelata kännykällä sopimattomina aikoina sopimattomia määriä, koska lapsi jää peleihin helposti koukkuun eikä luultavasti tiedosta, ettei se ole hänelle hyväksi. Lapsi tahtoo karkkia, koska karkki on hyvää. Sokeriinkin koukuttuminen on älyttömän helppoa. Ja sokeria on miltei kaikkialla nykyään, muroista ja jogurteista leipään.

Vaatii melkoista perehtymistä tuoteselosteisiin, viitseliäisyyttä ruoanlaittoon, sekä kukkaron nyörien hellittämistä terveellisempien, puhtaampien vaihtoehtojen kohdalla, jos haluaa syödä paremmin. Mutta se on valinta ja vaivannäkö, joka todella kannattaa. On hyvä pysähtyä miettimään, millainen koululainen, teini ja nuori aikuinen kasvaa perheen tämänhetkisellä ruokavaliolla. Mikään ei liene hyvinvointimme kannalta niin tärkeä osa-alue kuin ravinto. Ja antakaa kun kerron teille, että syömme yleensä huolestuttavan huonosti. 

Voisiko tehdä jotakin pieniä, pysyviä muutoksia parempaan? Ja ihan pikku hiljaa! Vaihtaa jonkin tuotteen luomuksi (vaikkapa puurohiutaleet), leivät lisäaineettomiksi? Luopua margariinista, koska se on molekyylirakenteeltaan aivan naurettavan lähellä muovia? (Tämä on totta!) Katsoa, ettei lasten aamiaismuroissa ole juurikaan sokeria. Siirtyä maustamattomaan jogurttiin. Makuaisti tottuu nopeasti vähemmän makeaan ruokavalioon. Minulla menee nykyään suu melkoiseen mykkyrään, jos syön makeutettuja jogurtteja. Tuntuu, että kaikki se sokeri saa pääni poksahtamaan.

Löytöretki puhtaamman ruoan maailman on hyvä aloittaa vaikkapa lukemalla Noora Shinglerin Marjoja ja maskaraa, joka oli minulle tehokas sysäys kohti luomua ja lisäaineettomuutta. Kun ostoskorimme meni remonttiin ja kauppareissuilla alkoi kulua enemmän aikaa tuoteselosteiden lukemiseen, vähenivät myös kaikki mystiset vatsakivut ja huonovointisuudet. Nykyään en tajua, miksi niitä ruoansulatusjogurtteja edes mainostetaan!

Laitosruokailu kouluissa ja päiväkodeissa on vaihtelevalla tolalla. Kannattaa kysellä lapselta päivän ruoasta, ja miksei keittiöhenkilökunnaltakin. Kannattaa ihmeessä ruveta juuri sellaiseksi ”hankalaksi vanhemmaksi” ja peräänkuuluttaa parempaa ruokaa taimitarhoihin, joissa isänmaan toivoja kasvatetaan. Kouluruokailu lienee valitettavasti juuri niitä kohteita, mistä haetaan nyt helppoja säästöjä, mutta kuinka kuraa lapsillemme kehdataan syöttää?

…

Tiivistelmänä siis:

– Vanhemmat päättävät, mitä lapset syövät. 

– Napostelukulttuuri on tie turmioon. Limsat ja mehut minimiin.

– Skarppausta ruokakaupan hyllyjen äärellä. Mitä lyhyempi tuoteseloste, sitä parempi. Jos ei lainkaan tuoteselostetta -> paras vaihtoehto!

– Kaikki, mitä syömme, vaikuttaa hyvinvointiimme. 

…

Eikä tämä vielä mitään! Mulla on työn ja tutkimuksen alla niin mullistavia ajatuksia koskien ruokakulttuuriamme ja lasten laitosruokailua, että oksat pois!

Stay tuned.