Synnytyssairaaloiden määrästä ja kotisynnytyksistä
Päivän lapsiaiheinen mediakatsaus keskittyy synnytyksiin. Radio Suomen Ajantasassa keskusteltiin tänään ylipäätään päivystävien sairaaloiden vähenemisestä, mutta jutussa sivuttiin useasti synnyttämistä. Lapista ja Turun saaristosta on joistakin kolkista jopa seitsemän tunnin matka sairaalaan.
”Viime vuonna sairaalan ulkopuolella, esimerkiksi matkalla sairaalaan, syntyi 120 lasta. Aiemmin Aamulehti kertoi, että pari vuotta sitten matkasynnytyksiä oli noin 60. 1990-luvulla matkasynnytyksiä oli erittäin vähän.”
Itse olin siinä kiitollisessa asemassa, että tosipaikan koittaessa synnärille oli supistuksien välisen ajan kestävä taksimatka. Se loi osaltaan turvallisuutta mystiseen prosessiin nimeltä synnytys. Lohduttauduin ajatuksella, että kävisi mitä tahansa miten yllättäen tahansa, niin apu olisi hyvin lähellä. Olisikin kiinnostavaa kuulla kokemuksia matkasta sairaalaan sellaisilta naisilta, joilla tuo matka on ollut esimerkiksi puoli tuntia, tunnin tai kauemminkin. Mitä siinä miettii, vai kykeneekö kivuiltaan miettimään mitään?
Ajantasan jutusta kävi selväksi, että synnytysvalmiuksien jatkuva ylläpitäminen sairaalassa on todella kallista. Pitää olla valmiudessa keisarinleikkaukseen kykenevä henkilökunta, lastenlääkäri päivystysvalmiudessa, gynekologi paikalla. Taloustilanteen huomioon ottaen melkein ymmärrettävä säästökohde siis. Synnytyksien keskittäminen tuo varmasti paljon säästöjä, mutta vie turvallisuudentunnetta synnyttäjiltä. Synnytyksessä matkalla sairaalaan on ehdottomasti riskinsä verrattuna sairaalasynnytykseen.
Voisikin pohtia tätä sen kautta, että jos vuori ei tule Muhammedin luo, niin Muhammed voisi mennä vuoren luo. Potilashotellit ovat yleistymässä, Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteydessä sellainen jo toimii. Synnytyksen kynnyksellä nainen, jolla muutoin olisi pitkä matka sairaalaan, voisi tulla lähtökuoppiin potilashotelliin. (Tätä ehdotettiin myös Ajantasassa.) En pitäisi huonona ajatuksena. Sen voisi ottaa miltei loman kannalta. 😀 Eikä toki tarvitsisi mennä, jos ei pitkä matka synnyttämään pelota.
…
Päivän toinen synnytysaiheinen juttu löytyi Vihreän Langan nettisivuilta. Tekstissä Anu-Elina Lehti, kahden lapsen äiti, miettii miksi kukaan haluaisi synnyttää kotona. Hollannissa kotisynnytys on melko yleistä, mutta niinpä on myös maan lapsikuolleisuus muihin Euroopan maihin verratuna.
Vaikka luonnonmukaisuus onkin tosi jees, kannattaa miettiä todella tarkasti, onko synnyttäminen se elämänalue, johon sen haluaa ulottaa. Kukin synnyttäköön lääkkeillä tai ilman halujensa mukaan, mutta vauvaa ajatellen sairaalassa kuitenkin. Jotta kotisynnytys olisi varmasti turvallinen, pitäisi sairaala tunkea kotiseinien sisälle.
No ei nyt ihan elämäni tähtihetkiä. Lähes seesteisen ilmeen teille kuitenkin tarjosi taivaallisen ihana kohdunkaulan puudute.