Yhteenotto e-pillereiden kanssa, erä 2
Eilen Radio Suomen ykkösuutinen oli e-pillereiden aiheuttamat kuolemantapaukset Kanadassa. Ihmisenä ja naisena mulle tuli paha olo tuollaisista turhista kuolemista. Koska muutenkin kyseenalaistan e-pillereiden käytön järkevyyden niissä mittasuhteissa, joissa niitä nykyään käytetään, niin miksi en pureutuisi aiheeseen uudemman kerran vielä syvemmin. Lähtökohtinani ja arvopohjanani tässä ovat feminismi ja medikalisoitumisen kyseenalaistaminen.
”Eiköhän tässä nyt taas vähän liioitella.”
”Ainahan lääkkeillä on sivuvaikutuksia.”
”Monelle ne pillerit kuitenkin sopii.”
Niinpä niin. Tavallisen, huolestuneen kansalaisen ei sovi kyseenalaistaa vallitsevia käytäntöjä. Mitäpä me noista ymmärrettäisiin. Jos ehkäisypilleriresepti lätkäistään kouraan melko kevyesti, niin kyseessä on varmaan ihan ok lääke. Popsinpa sitten näitä vuosikausia ”hyvillä” mielin. Aika usein kiukuttaa ja ahdistaa selittämättömästi, ja seksistä on kadonnut sellainen luonnollinen, ilon, riemun ja jännityksen ulottuvuus. Painokin nousee muutamia kiloja. Mutta enpähän tule raskaaksi.
Jälkikäteen ajatellen otin pillerit, koska kuvittelin, että niin jotenkin kuuluu ja kannattaa tehdä. Että se olisi jotenkin paras vaihtoehto. Parasta, mitä pillerit toivat, oli kuukautiskipujen laimeneminen. Ei häviäminen kokonaan. Kuukautiskiertoni oli ilmankin pillereitä päivälleen tarkka, joten siksikään minun ei olisi kannattanut alkaa niitä popsia. Täydellisen perusterveenä nuorena naisena pillereiden popsiminen oli minulle äärimmäisen turhaa. Olen harmissani niistä kolmesta vuodesta, joita varjosti ylimääräisten hormonien aiheuttama persoonallisuuden muutos. En minä oikeasti ollut se ahdistunut kiukkupussi, joka joutui monesti jäämään kotiin sovituista menoista selittämättömän pahan olon vuoksi. Olisinpa vain tajunnut aikaisemmin, mistä ne olot johtuivat.
Tätä puolta keskustelussa e-pillereiden vaikutuksista ei mielestäni tunnusteta riittävissä määrin. On monia kaltaisiani naisia, jotka ovat alkaneet nauttia elämästä toden teolla vasta hormoniloukusta vapauduttuaan. Mutta kenties se ei ole riittävän tieteellistä vakavasti otettavaksi. Se on myös bad for business. Ei lääkeyhtiö halua sellaista mainosta, että nämä terveiden naisten syömät ylimääräiset hormonit vaikuttavat hyvin monien elämänlaatuun.
En halua edes ajatella, millainen vaimo ja äiti olisin, jos olisin synnytyksen jälkeen palannut hormonaaliseen ehkäisyyn. Onkohan hormonaalisen ehkäisyn ja pitkittyneen synnytyksenjälkeisen masennuksen yhteyttä tutkittu? Onneksi hormoniloukusta irti pysymiseen riitti lääkärille lausuttu päättäväinen ”ei” jälkitarkastuksen yhteydessä.
En voi kieltää naisia käyttämästä ehkäisypillereitä. Varmasti on heitäkin, joille ne ovat hyvä ratkaisu. Jos ne helpottavat Mordor-kuukautisia tuomatta elämään juuri muita sivuvaikutuksia, niin sehän on tosi hyvä juttu. Mutta jos minun avoin tarinani siitä, miten kurjaa elämä e-pillereiden kanssa voi olla, auttaa saman asian kanssa kamppailevia naisia huomaamaan syyt ja seuraukset, niin mielestäni minulla on lähes velvollisuus kertoa oma tarinani. E-pillerit eivät ole kaikille meille seksuaalisen vapautumisen riemujuhlaa, vaan pahimmillaan persoonallisuuden muuttava vankila, josta tajuamattaan kärsii vuosikausia. Vaihtoehtoja kuitenkin on.