Uskotko sä vampyyreihin? (eli Kaisa 10v.)
Haudi Haudi!
Mikä on sun lempi väri?
Mikä on sun lempi aine?
Mikä on sun lempi ruoka?
Onko Liisa kiva? Entä Mikko? Entä Anni?
Onko susta Carla notkee? Entä mää?
Saako sun uskontolaiset kiroilla?
Onko susta diskot hienoja? Musta on! (Jos pidetään disko, niin miks ei kutsuttais sinne myös poikia?)
Ha! Siinä rehellistä materiaalia kirjevihosta suoraan vuodelta 1995.
Eilen paljastin osia mun teiniaikojen päiväkirjasta. Ne oli aikamoista tunteiden kirjoa, mutta samasta kirstusta mistä löyty toi vanha päiväkirja, löyty myös ala-aste aikainen kirjevihko. Nää kirjitsin sivut on ehkä vieläkin parempaa materiaalia :D Neljännellä luokalla parhaat kaverit on vaihtunu yhtä usein kun lempiväri ja pahimmat ongelmat on näköjään ollut uusi istumajärjestys ja se, että joku on notkeempi ku ite. Mikäköhän siinä oli, että oli ihan supertärkeetä olla todella notkea? (Enkä mä ollut. Niinpä kun joskus vuosi sitten opin pääseisonnan ja siltakaadon, niin olin kyllä hieman fiiliksissä!)
Onkohan nykyajan lapsilla enää tämmösiä vai jutteleeko ne ainoastaan Twitterissä?
Tyttö jonka kanssa pidin kirjevihkoa, oli siis Jehovan todistaja ja mua kiinnosti vieraat uskonnot näköjään jo lapsena. Kivan virallinen toi ”mennään asiaan” ja sit hirvee juoruilu perään :D
Edelleen, kiinnosti. Mähän siis uskoin oikeesti vampyyreihin, luin Pikku vampyyri kirjoja ja karkailin yöllä ikkunasta tutkimaan meidän kodin viereistä tyhjää tonttia. Halusin jopa maalata mun huoneen seinät mustiksi, että se olis muistuttanu enemmän hautakammiota. Äiti ei ihme kyllä antanut lupaa…
Kivat hei! Tää oli oikeesti ihan kammottava tragedia, mutta onneks meillä oli serkun kanssa aktiivisesti toimiva salapoliisijärjestö Porkkanarouskut, niin naapurin Tuomas saatiin teosta tilille hyvin nopeasti. Seuraava salapoliisitehtävä olikin sitten ”kadonneiden kanojen arvoitus”, jossa yritettiin päätellä kuka kaikki kanat oli listinyt! (Syyllinen: supikoira.)
1.Keltainen toukokuu tulee edelleen ulkomuistista ihan koska vaan. 2. Lempipuuni on edelleen palmu. 3. Soitonopettajaa mulla ei vieläkään ole. 4. Helsinki on yhä aina vaan kivoin kaupunki. 5. Maat jossa olen käynyt- lista on onneksi kasvanut hitusen. Ja tanssiesitykseen tai näytelmään osallistun vieläkin innolla koska vaan. Ha!
I’m loved. Kyllä. Totta tosiaan.
Ei muuta uuni luuta!
Salapoliisitehtäviä ja ikkunasta karkailuja hymyillen muistellen,
X Kaisa
Ps. Sori huono käsiala!
Pps. Ootko pussannu poikaa?
Ppps. Älä kerro kellee näitä!
Pppps.
Reippaat salapoliisit pukeutuneina Spice Girlseiksi. Girl Power!