Äsh. Kirjotin äsken postauksen ihan muusta asiasta, mutta kun avasin uuden välilehden niin se vaan katosi jonnekin. Ei ollut edes tallentunut luonnoksiin, mälsää. Niinpä kirjoitan mun päivästä, koska tän uuden blogin ekassa postauksessa sanoin, tämä on minun päiväkirja.
Siispä rakas päiväkirja tänään heräsin kello puoli kymmenen täältä Ullanlinnasta. Olin nähnyt yöllä painajaisia, niin olin aivan helpottunut herätessäni. Elokuva A.I. – Tekoäly oli ilmeisesti mulle liikaa jopa vaan puoliksi katottuna, koska koko yö meni robottitaisteluissa ihmisklooneja ampuessa. Aamupalaksi söin kaksi ruisleipää joiden päällä oli voita, juustoa, salaattia ja tomaattia. Lisäksi yhen banaanin ja vettä, multivitamiinin ja rautatabletin. Viimeisin siksi, että kävin just verenluovutuksessa ja mun hemoglobiini on tosi alhainen. Verenluovutus ei muuten ollut yhtään pelottavaa, vaan pikemmin mielenkiintoista (ja tietty erittäin tarpeellista) eli suosittelen. Plus ainakin Sanomatalon paikassa oli erittäin hyvät tarjoilut!
Aamupalan jälkeen päivitin CV:n ja kirjoitin työhakemuksen. Oon kattonu sähköpostin varmaan vartin välein, mutta vielä ainakaan ei oo kuulunut mitään. Kyllä, olen melko kärsimätön näissä hahaa. Sitte siinä iltapäivästä hyppäsin ratikkaan ja menin ystäväni kanssa etsimään kalvosinnappeja hänelle tän illan urheilugaalaan. Stokkalla oli ihan kökkö palvelu ja kaikki kalvosimet oli jotain pääkallokuvioisia tai lentokoneenmuotoisia hyi. Lopulta pikku kiertelyn jälkeen löydettiin hienot hopeiset vintagekalvosimet, joissa oli kaiverrettuna päivämäärä vuodelta 1970. Tuona vuonna mua ei ollut vielä edes olemassa ja jotkut Helsingin herrat jo kiinnitteli kalvosimia valkoisiin paitoihinsa ja saatteli tyttöjä kahvilta kotiin.
45 vuotta myöhemmin me juotiin kahvit Starbucksissa ja omaani otin valkosuklaasiirappia. Tätä virhettä en tee enää koskaan, se oli äl-löt-tä-vää. Kahvi kahvina ja siirapit siirappeina! Ainiin ja olin myös ylpeä itestäni vähän. Kun oltiin lähdössä, niin ystäväni pysähtyi juttelemaan tuttunsa kanssa ja yleensä tollasissa tilanteissa mua jännittää, koska en osaa olla sosiaalinen ja meen vaan jonneki seinän viereen näpyttelemään kännykkääni. Niin nytpä aattelinki että hitot ja menin siihen tervehtimään ja mut esiteltiin ja kysyin ja vastasin ja hymyilin ja olin ihan reipas. Kyllähän mä nyt noin yleisesti olen melko sosiaalinen, mutta välillä meen ihan jäihin jos pitää tutustua uusiin ihmisiin. Mutta nykyään yritän olla vähän vähemmän nössö, enkä aina turvautua puhelimeen.
Kahvin jälkeen kävelin takas himaan ja suunnittelin illan teatteriharkat. Ollaan perustettu kavereiden kanssa oma teatteriryhmä ja meistä jokainen on aina vuorollaan ohjaaja. Ja olipas muuten kivaa vaan improilla ja ohjata koko ryhmää ihan ite! Keksin esimerkiks sellasen harjotuksen, että kaksi henkilöä kerrallaan menee lavalle ja ottaa säkistä jonkun esineen, jota improssa käytetään. Olin laittanu sinne pussiin esim. Batman naamarin, oranssin pipon, rusetin, kananmunakennon, kuulokkeet, kovettuneen piparkakun, passin, särkylääkepakkauksen ja Jackie Chan dvd:n, joten improista tuli tosi hauskoja haha! Ollaan kaikki porilaisia ja asutaan nykyään Helsingissä (minä tällee puoliksi ja muut kokonaan), joten keväällä ensi-iltansa saava esitys tuleekin käsittelemään porilaisuutta. Ilmotan sitte kun esityksiä on, niin saatte tulla katsomaan!
Treenien jälkeen mulle oli tehty ruoka valmiiksi ja se teki mut tosi iloiseksi <3 Syötiin feta, papu salaattia, perunamuusia ja quornia kookosmaitokastikkeella. Olipas hyvää ja olinpas onnekas. Nyt yritän jaksaa raahautua iltapesulle ja sitte nukkumaan, koska toi toinen tuolla jo kuorsaakin. Toivottavasti huomenna paistaa aurinko, koska aattelin mennä kuvailemaan ympäriinsä nyt kun on taas toi Olympus käytössä.
Oli ihana hyvä tavallinen päivä. En melkein kertaakaan kiukutellut, paitsi ihan vähän päivällä ku oli liian kova nälkä. Lisäksi Annankadulla juuri mun edessä rojahti kauhea lumikasa alas katolta ja olin vaan että huh, onneksi ei osunut koska siinä tapauksessa olisin kyllä lysähtänyt sinne katuun ja pää halki ja tämän blogin tarina olisi loppunut lyhyeen.
Tänään opimme siis monta asiaa, joista tärkeimpinä: juo kahvisi kahvina, älä piiloudu puhelimeesi, sekä varo katolta putoavaa lunta.
Kuvituksena kesäinen hetki Linnanmäeltä, jossa odotan pääseväni viidennen kerran vanhaan vuoristorataan ja sellaiseen vaunuletkaan, jossa jarrumies ei osaa käyttää jarrua kovinkaan hyvin. Elämässä pitää nimittäin välillä ottaa sillä tavalla mahanpohjasta, että naurunsekainen kiljuminen tulee ihan vahingossa ilmoille.
Hattaraisia unia toivottaen,
X Kaisa
