Kaisaleena

11.1.2015 kaisaleena

Muistoja Barcelonasta

Neljä kuukautta ja neljäkymmentä kuvaa. Mun hetkiä Barcelonasta!

Ekaa kertaa Tibidabolla. Seura oli ihan huippua ja sai hymyilemään tollee hölmösti. Toukokuun päivä oli tuulinen, syötiin lounasta terassilla ja pelkäsin parveilevia puluja.

Näkymä meidän parvekkeelta kotikadulle. Vastapäisen talon partsilla oli joka tiistai yhen pikkutytön viulutreenit. Ahkera harjoittelija mutta ei kovin nopea oppimaan haha!

Anna sovittelee takkia mutta ilmeestä päätellen ei ollut ihan mieleinen hehe.

Kiva mielipiteen ilmaisu hostellin ikkunassa.. Seuraavana päivänä toi oli kiireesti pesty pois.

No se kadulta löydetty hylly eli jonkun vanha keittiön kaappi sisältä löytyneistä riiseistä päätellen.

Fruites y Verdures! Mun on ikävä meidän lähi hedelmäkaupan pakistanilaisia myyjiä joiden kanssa aina juttelin maailman menosta. Mun vikana päivänä vein kaupalle suklaabanaanikakkua ja säilytän vieläkin viimeistä Muhiburin kuittia lompakossani. Kaupan vanhempi mies oli aina olevinaan hirveän tiukka, mutta kyllä sekin aina anto alennusta tai armoa jos lompakko oli unohtunut himaan <3

Supermarketti joka näyttää musta ihan joltain nykytaideteokselta 😀

Sunnuntaikävelyllä kukkalaatoilla.

Koskakohan ne oikeesti saa Sagran valmiiksi?! Eihän rakennustyöt alkanutkaan ku vasta 1882.. Gaudi ei kyl todellakaan ollu mikään ”joooo no mennään nyt siitä missä aita on matalin”- jäbä 😀

Art in art.

Kotosalla ihan kissana.

Kyllä, kannoin yheltä rakennustyömaalta tollasen kukkalaatan kotiin. (Anna: mun on ikävä maidonvaahdotinta, kai se on tallessa:D)

Kotona.

Kevin teki mulle kirjan ja ruusun päivänä paperista kukkasen ja sitte me lähdettiin roadtripille!

Häähumua Ciutadellassa.

Kavereiden kanssa poolilla <3

Ei ihan peruskuva Barcasta, tossa puretaan jotain siltaa. Takana näkyy Sagrakin!

Meidän rappukäytävä, todella kiinnostavaa 😀

Tämän kuvan otin kun eksyin kotimatkalla.

Lisää rakkautta joo!

Ystäväni Kevinin takapihaa 🙂 Noilla vuorilla asuu villisikoja joten oli aina ihan peloissani ku mentiin talolle illalla tai yöllä!

Vikojen päivien fiilistelyjä. On se vaan nätti!

Ja mää olin onnellinen. On oikeesti ihanaa asua suomessa, mut ois huippua käydä lomalla Barcassa pian 🙂

Kivaa sunnuntaita, mä meen illalla ystäväni Joonaksen (eli Salme Pasin! Sori oli pakko sanoo! Noku oon niin ylpee sillai kai! :D) kanssa teatteriin ja sitte vasta huomenna ajetaan Helsinkiin.

Moro, adios ja pehmeet touhuu! (Okei nyt meen, oon jossai hepuleissa näköjää.)

X Kaisa

Avainsanat: Arki, barcelona2014

Suhteet Oma elämä Matkat

10.1.2015 kaisaleena

Seikkailu hylätyssä huvipuistossa

Hallo!

Selailin äsken kuvia viime vuodelta ja vastaan tuli nää Berliinin reissun kuvat ja voi että mitä ihania muistoja. Käytiin tosiaan vähän alle viikon reissulla Berliinissä Masan kanssa tossa viime syksyn alussa ja yks jännin juttu oli seikkailu metsän keskellä sijaitsevaan hylättyyn huvipuistoon eli Spreeparkiin. Kuulemma tuolla puistossa on joskus ihan opastettuja kierroksiakin, mutta me livahdettiin mestoille aidanraosta. Puisto on tosiaan aidattu ja ympärillä kulkee pururata jossa kirmailee lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia, jotka kuulemma välillä soittaa poliisille ja ilmiantaa sisäänpyrkijöitä. Niinpä mä en heti uskaltanut vaan rynniä aidalle vaan kierreltiin ensin tosi salamyhkäisen (varmaan joo:D) näkösinä koko puisto ympäri ja sitte vihdoin luikahdettiin sisälle. Nähtiin kun yks pariskunta tuli ulos aidassa olevasta pienestä raosta ja mentiin siitä sisään. En tiiä onko tonne sitte joku sisäänpääsymaksu niille kierroksille? Huomattiin myös, että puiston ympärille rakennettiin uutta kunnon aitaa kanaverkon tilalle, niin sinne raksapuolelle ei uskallettu mennä ettei korjausmiehet ois häätäny meitä. Kierreltiin alueella vähän reilu tunti ja oli kyl aika creepyä ihan noin päivälläkin! Meidän ystävä Outi joka asuu Berliinissä ehti joku kerta olla puistossa vaan 10 minuuttia, kunnes vihanen mies kahden räksyttävän koiran kanssa tuli ajaa tytöt pois! Hui!

Suosittelen Spreeparkia kyl ehdottomasti jos Berliinin ootte menossa. Suht lähelle puistoa menee metro ja siitä sitte joku 15min kävelyä. Me pidettiin maailmanpyörää maamerkkinä ja käveltiin vaan sitä kohti. Ite en kyl illalla uskaltais mennä kiertelee!

Evästauko matkalla puistoon 🙂

Tää oli yks pelottavin juttu puistossa! Toi vihree lieju on siis vettä hyiiii. Mulla kesti varmaan 20 minuuttia kerätä rohkeutta kävellä raiteita toiselle puolelle, mut onneks vihdoin menin ja onneks ne ei ollu lahot hehe.. Masa ois halunnu mennä vielä tutkii puiden takana näkyvän tunnelin mut siinä vaiheessa multa loppu rohkeus!

Hylättyjä vaunuja. Puistossa oli muuten just edellisenä päivänä ollu aika isokin tulipalo ja sellanen pyörivä kahvikuppilaite oli palanu maan tasalle. Siks meitä jännitti et päästäänkö edes tutkimaan koko paikkaa.

Niin hieno! Mä seuraan instagramissaki sellasta tiliä, mihin tulee aina kuvia hylätyistä taloista ja mistä vaan paikoista ja fiilistelen niitä. Siks oliki ihan erityiskivaa päästä ekaa kertaa ikinä muualle ku ihan perus hylätyyn taloon.

Maailmanpyörä oli oikeesti pelottava ihan auringonpaisteessakin! Tää siis pyöri koko ajan ympäri tuulen mukana ja piti sellasta hullua kirskuvaa narinaa..

Ja sitte kun vielä huomasin hylätyt jonglööripallot maailmanpyörän vieressä ni olin jo valmis siirtyy vähän muualle 😀

Pitihän sitä päästä pienelle testiajolle.

Tääkin oli yks suosikki! Jotkut pojat näytti menevän tonnekin sisälle hrrr.

Pienet fiilistelyt siellä tunnelin oviaukolla johon toi hullu ois halunnu mennä. Ainii ja nähtiin siitä suuaukosta vähän eteenpäin raiteilla yksinäinen hylätty kenkä ni se oli kyllä viiminen niitti!