”Tykkään aikalailla kaikesta musiikista, mutta köyhien ulina on lempimusiikkiani” toteaa Mersumies
Ennen kuin mennään itse aiheeseen, olen saanut ihan älyttömästi hyvää ja rakentavaa palautetta. Täällä ruudun toisella puolella olen edelleen hämilläni kaikesta. Suurin ja nöyrin kiitokseni kaikille. Tulin myös siihen johtopäätökseen, että on pakko uhrautua teidän kaikkien puolesta ja pysyä ikisinkkuna. Tarinoita riittää, mutta täytyy myös ehtiä tekemään uusia muistoja. Haluan myös etukäteen pahoitella jos postaus on kirjoitettu päin helvettiä. On meinaan ihan hirveä krapula.
Juttelin hyvän ystäväni kanssa elämästäni ja kirjoittamisen arvoisista jutuista. Ystäväni muistutti minua kesällä 2017 sattuneesta tapahtumasta.
Eräänä perjantaina olin treffeillä Helsingin Aurinkolahdessa. Kerrankin normaalit treffit. Mitään sen suurempaa kipinää ei kuitenkaan syttynyt. Treffikumppanini lähti töihin ja minä olin suuntaamassa salille. Näistä treffeistä ei tosin ole sen kummempaa kerrottavaa. Oli upea keli ja jostain syystä jäin ihastelemaan satamassa olevia veneitä. Yhtäkkiä kuulin jonkun huutavan.
”Hei tyttö!”
En reagoinut mitenkään.
”Hei mustapaitainen tyttö!”
Käännyin ja kysyin, huusiko mies minulle.
”Joo, tuutko meidän kanssa veneilemään.”
”En mä taida, oon menossa salille.”
”Me voidaan heittää sut veneellä keskustaan. ”
Mietin tekemisiäni about kahden nanosekunnin ajan ja päätin hypätä veneen kyytiin. Ohjaamassa oli nuori, hoikahko n. 30 vuotias Uuno. Jos Uuno jotain yrittäisi, jopa minä laittaisin miehen helposti nippuun. Minulle huudellut setämies oli keski-ikäinen, elämää nähnyt Keijo. Keijolla oli pienimuotoinen nousuhumala päällä. Laitoin nopeasti viestiä ystävälleni ja kerroin saavani venekyydin keskustaan. Koen omistavani hyvän ihmistuntemuksen ja osaan melkein heti kertoa, onko toisessa ihmisessä jotakin epäilyttävää. Koin nämä kaksi herraa harmittomiksi.
Uunon saatua moottorin käymään lähdimme veneilemään. Kerroin työstäni ja elämästäni. Nauroimme ja kuuntelimme isosta JBL:n matkakajarista perinteisiä suomalaisia juomalauluja (Keijolla oli selväsi ikäkriisi). Keijo kertoi olevansa autokauppias. Veneilimme puolisen tuntia. Uuno muisti, että heillä oli auto parkissa erään vierasvenesataman lähellä. Koko matkan miehet olivat asiallisia. Keijo kertoi, ettei ole toivottu vieras kyseisellä satamalla, koska jätti veneensä aina muiden paikoille. Tälläkään kertaa vapaata paikkaa veneelle ei löytynyt, joten miehet ratkaisivat tilanteen jättämällä veneensä sakkopaikalle. Häpesin silmät päästäni.
”Ollaan muuten molemmat juotu vähän, eli sun täytyy ajaa. Heitetään Uuno kotiin. Mut voit jättää tohon lähikuppilaan X.”
” Joo tuota selvä? ”
En ehkä ihan odottanut, että ajaisin pian tuliterää automaattivaihteista Mersua. En ymmärrä autoista mitään, mutta tiesin ko. auton olevan jonkin pennin arvoinen istuutuessani nahkapenkille. Heitin ensin Uunon kotiin. Tämän jälkeen Keijo ohjeisti reitin lähikuppilaan. Keijo puhui perheestään ja lapsestaan. Kertoi näkevänsä lastaan melko harvoin. Ei oikein osannut olla kunnollinen isä. Hukutti pojan materiaan, koska ei osannut muuta. Hetken päästä olimme lähikuppilan parkkipaikalla.
” Jätänkö autonkin tähän? ”
” No itseasiassa sä voit kyllä ajaa sillä jos haluat. Mun ei sitten tartte maksella parkkimaksuja tai sakkoja. ”
” Anteeksi mitä? ”
Tein Keijolle selväksi, etten halunnut mitään sugar dating juttua tai olisi antamassa hänelle vastapalveluksia. Keijo ymmärsi yskän ja vakuutti vilpittömyyttään. Hän totesi, että voin ajaa autolla illan. Hän kysyi olisinko kuskina jos sattuisin olemaan Helsingissä päin. Vaihdoimme numerot ja Keijo lähti jatkamaan juhliaan.
Oli onni ettei sakkoja tullut, koska hurjastelin Mersulla sen verta lujaa. Auto kiihtyi nollasta sataan supernopeasti. En ollut ikinä ennen kokenut mitään vastaavaa. Selvitin autoista ymmärtävältä ystävältäni auton arvon olevan uutena noin 100 tuhatta euroa. Sanotaan, että auto on miehen peniksenjatke. Samaistun, koska autoa ajaessa tuli tunne, että olin kasvattanut itselleni jäätävän meisselin. Onneksi en ollut enkä ole vieläkään rikas. Olisin varmasti Suomen ylimielisin kusipää.
Soitin ystävälleni ja kerroin nauraen minulla olevan auto. Sanoin tulevani hakemaan hänet. Ystäväni ei ollut uskoa koko juttua.
” Siis luuletko oikeesti, ettei se halua mitään vastapalveluksia? ”
” Näin hän väitti. Keijo on juhlimassa ja mulla on nyt tää auto. ”
Painettiin koko ilta sellaista pillurallia, että ammattiopiston autopuolen opiskelijatkin jäivät kakkoseksi. Klo. 01 Keijo viestitteli ja kysyi missä olin. Kerroin olevani menossa nukkumaan. Keijo toivotti hyvää yötä ja sanoi palaavansa huomenna asiaan autoon liittyen.
Lauantaita oli kulunut jo pitkälle aamupäivään. Keijosta ei ollut kuulunut. Lähetin pari viestiä. Ei vastausta. Yritin soittaa Keijolle, mutta puhelu meni suoraan vastaajaan. Ihmettelin asiaa, mutta tiesin Keijolla olevan numeroni.
Tuli sunnuntai. En ollut vieläkään kuullut Keijosta. Lähdin ajelulle. Kävin Ikeassa ja Plantagenissa. Bensoihin meni kahden kuukauden matkakortin verran rahaa, koska en todellakaan harrastanut taloudellista ajoa.
Minulle alkoi tulla jo pieni paniikki, koska Keijon puhelin oli illalla edelleen pois päältä. Oli pakko soittaa Fonectaan ja selvittää auton rekisterikilven perusteella jotain yhteystietoja. Sain selville erään autokaupan sähköpostiosoitteen. Teki mieli itkeä, koska pelkäsin poliisien olevan kohta kimpussani. En enää illalla uskaltanut ajella autolla.
Otin yhteyttä autokauppaan. Kerroin lyhyesti Keijon luovuttaneen autonsa minulle ja kysyin mihin auton voisi palauttaa. Sain vastauksen vasta maanantaina. Autokauppias kertoi osoitteen, johon voin auton tuoda. Lähdin heti palauttamaan autoa. Mersun palauttaminen pelotti, koska en tiennyt miten olisin asian voinut selittää. Autokauppias oli rento vanha mies, joka naureskeli koko asialle. Hän kertoi Keijon lähteneen veneilemään kavereidensa kanssa perjantai-iltana. Autokauppias kertoi juhlinnan menneen sen verran railakkaasti, että Keijo oli tippunut mereen. Puhelin oli ollut hänen taskussaan. Autokauppias kysyi, millä pääsisin kotiin. Kerroin meneväni bussilla. En enää ikinä kuullut Uunosta, Keijosta tai autokauppiaasta mitään.
Ps. Älkää tehkö kuin minä vaan tehkää mitä sanon. Pitäkää huolta itsestänne ja varmistakaa, että edes yhdellä ystävällänne on tieto siitä missä liikut ja kenen kanssa.