Lyhyesti, osa 1: Tuskaa ja kärsimystä
Lyhyesti on postaussarja, jossa kerron muutamasta sattumuksesta muutamalla lauseella. Näistä sankareista ei riitä kerrottavaa omaan kokonaiseen postaukseensa.
Katuja
Lähdin eräs lauantai ex tempore baariin Tinder matchini ja hänen kavereidensa kanssa. Katuja kertoi varaavansa minut jo etukäteen etten lähde muiden matkaan. Vietimme todella railakasta ja hauskaa iltaa. Pyysin miestä tulemaan unikaverikseni. Häntä ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Harrastimme seksiä yöllä, sekä vielä aamulla herättyämme selvinpäin. Kaikki tapahtui miehen aloitteesta. Lähdin samana päivänä vielä töihin, joten katuja hilpaisi kotiinsa vähin äänin. Illalla viestittelimme ja huomasin viesteistä kellon äänen muuttuneen. Katuja kertoi paniikissa, miten ei ikinä harrasta yhden illan juttuja ja hänellä oli hirveä morkkis tapahtuneesta. Ihmettelin asiaa, koska hän oli itse tehnyt aloitteen. Rauhoittelin kuitenkin miestä (vai pitäisikö sanoa poikaa). Emme keskustelleet pitkiin aikoihin. Katuja kuitenkin otti minuun yhteyttä vuoden jälkeen ja halusi tulla kahville. Kutsuin hänet kylään. Me todella kahvittelimme, en halunnut aiheuttaa hänelle enempää tuskaa ja kärsimystä.
The Man on the train
Vuosi sitten joulun aikoihin istuin junassa hirveässä krapulassa. Päivä Tukholmassa – risteily opiskelukavereiden kanssa oli vienyt rahat, äänen sekä viimeisetkin moraalin rippeet. Viinanhajuisena ja väsyneenä uppouduin nauramaan instagramista löytämilleni videoille. Hetken päästä käsivarteeni tökättiin. Vastapäätä istunut mies osoitti pöydälle jättämäänsä taiteltua paperilappua. Avasin paperilapun. Mies oli kirjoittanut viestin minulle, jossa kehui silmiäni sekä lauseen ”ihana kun naurat”. Viimeiseksi mies toivotti minulle hyvää joulua. Mies jäi itse seuraavalla pysäkillä pois, eikä sanonut minulle missään vaiheessa sanaakaan. Ensimmäinen ajatukseni oli tilanteen koomisuus. Harvoin kukaan kehuu neljä tuntia kestävän laittautumis session jälkeen, mutta siinä hetkessä kyllä kehutaan kun muistuttaa lähinnä zombia. Toinen ajatukseni oli, että Herran vuonna 2017, joku uskaltaa ottaa kontaktia in real life (vaikkakin sanallista kommunikointia ei ollut). Paperilappu on jääkaapin ovessani muistuttamassa siitä, että olen hemaiseva myös deekua larpatessani . Ettäs tiiätte!
Personal raineri
Jostain syystä tilanne on jäänyt mieleeni, vaikka olin tuolloin vielä alaikäinen. Ensin huijasin vanhempiani meneväni ystäväni luokse yöksi, vaikka oikeasti olin menossa yökyläilemään lähistöllä asuvan pojan luokse. Minulla oli järkyttävä nälkä ja tyhjensinkin Pringles purkkia suuhuni valonnopeudella. Poika sanoi, että sipsin syönnin sijaan minun kannattaisi mennä esimerkiksi lenkille. Panit minua silti.
Uranuurtaja
Tutustuin Tinderissä erääseen latinomieheen. Meillä synkkasi erittäin hyvin. Huumorintajumme kohtasi ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Teimme myös niitä perinteisiä kahden aikuisen välisiä tekoja. Jostain syystä innostus kuitenkin lopahti, eikä pidetty enää niin tiiviisti yhteyttä. Eräänä kauniina päivänä sain samaiselta mieheltä viestin. Hänellä oli ehdotus. ” Ethän sitten loukkaannu? ” Mies pyysi. Miten tuohon voisi vastata, ennenkuin tietäisi asian laidan? Mies kertoi kiinnostuneensa aikuisviihdealasta. Mies halusi kuvata 15 minuutin pornovideopätkän. Videoon hän tarvitsi kahta naista ja yhden miehen. Hän kysyi olinko kiinnostunut ja tarjosi 1500euron palkkiota keikasta. En oikein tiennyt mitä koko hommasta olisi pitänyt ajatella. Olin otettu, että hänen mielestä kelpaisin jonkun sedän runkkumateriaaliksi, mutta toisaalta olin loukkaantunut. Vaikka seksi on kivaa, ei todellakaan kiinnosta harrastaa sitä kameroiden edessä. Kiitin tarjouksesta ja katkaisin välimme lopullisesti.
Teurastaja
Varoitus: Jos olet hirveän herkkä, älä lue!
Jostain syystä tämä herra ja yö on ystävieni tuoreessa muistissa edelleen. Saan kuulla tapahtuneesta vähän väliä. Olin 18 vuotta. Biletin tietenkin joka viikonloppu. Harkitsin lähteväni erään baarissa tapaamani pojan matkaan. Ystäväni naureskeli, että poika on hieman nörtti ja kiusallinen ja kehotti olla menemättä hänen luokseen. Menin kuitenkin, olinhan villi ja vapaa. Poika asui vielä äitinsä luona. 90 senttiä leveässä sängyssä ryhdyimme hommiin. Olin päällä ja asentoa vaihtaessa huomasin, että poika oli yltä päältä veressä. Hetken panikoin ja väitin kivenkovaan, ettei minulla voinut alkaa menkat, koska ne oli juuri olleet. Minulla ei tietenkään ollut sidettä tai muutakaan mukana. Poika uskoi minua ja yhteisvoimin etsimme hänen munelostaan haavaa tai jotain, mistä veri olisi voinut tulla. Eihän sieltä mitään löytynyt. Kävin vessassa peseytymässä ja toivoin, etten yön aikana vuoda kuiviin. Aamulla näky oli melko karmiva. Pohdin, mitä poika aikoo sanoa äidilleen pilalle menneistä lakanoista ja patjasta. Poika heitti minut kotiin. Tunsin vuotavani edelleen kuin seula. Autoon päästyämme poika tokaisi ja nauroi: ” Noh, viimeyö oli aikamoista teurastusta.” Istuin loppumatkan hiljaa.
Mitä mieltä olette, pitäisikö seuraava postaus käsitellä rakkautta?