Ratko Mladić

Bosnian serbiarmeija tunnetaan osallistumisestaan Bosnian sotaan vuosina 1992–1995, jolloin se taisteli Bosnian kroaattiarmeijaa (HVO) ja bosniakkien Bosnia-Hertsegovinan armeijaa (Armija BiH) vastaan. Jugoslavia-tuomioistuin (ICTY) on katsonut armeijan ja sen upseeriston osallistuneen sotarikoksiin ja kansanmurhan toteuttamiseen sodan aikana. Armeijan komentajana toimi kenraalieversti Ratko Mladić, joka oli pitkään ICTY:n etsintäkuuluttama ennen kuin hänet pidätettiin toukokuussa 2011. (Lähde: Wikipedia)

Kylmänä talvi-iltana olin seuraa vailla ja selailin Hot or Not:ia. Annoin Hot or Not:lle lempinimen ”amis Tinder”, koska vastaan tuli lähinnä Volvoa tai Bemaria rassaavia herrasmiehiä. Miehet olivat yleisesti kotoisin pikkuruisista kylistä. Hot or Not on muutoin Tinderin kaltainen sovellus, mutta käyttäjän on esimerkiksi mahdollista nähdä profiilissaan vierailleet henkilöt. Kun Tinder hiljenee, siirryn Hot or Notin pariin. Koen sovelluksen olevan Tinderiä aktiivisempi. Itsetunto kasvaa uusiin sfääreihin, kun lähikunnassa sijaitsevan vastaanottokeskuksen Ahmed kertoo sinun olevan beautiful lady ja pyytää tyttöystäväkseen.

Kuitenkin, selailin tylsyyttäni miehiä ja törmäsin Sebastianiin. Liian hyvä ollakseen totta.

Profiilinsa perusteella Sebastian vaikutti täydelliseltä mieheltä. Hänellä oli vahvat kasvonpiirteet, tummat ja tuuheat kulmakarvat, sekä taivaan siniset silmät. Sebastianilla oli myös lihaksikas vartalo. Näin mielessäni, miten aamulla heräisin Sebastianin vierestä ja keittäisin meille aamukahvit. Suunnittelin elokuvamaisen tulevaisuutemme yhdeltä istumalta. Sukat pyörivät jaloissani. Tykkäsin Sebastianin profiilista ja meistä tuli match.

Aloimme jutella. Sebastian kertoi hyväpalkkaisesta työstään. Hän kertoi tekevänsä mallinhommia sivutyökseen. Tätä ei ollut vaikeaa epäillä, koska Sebastian toden totta oli komea mies. Mietin jopa, oliko kyseessä catfish. Kerroin itsestäni. Kerroin opiskelevani ja tekeväni samalla töitä. Sebastian kiinnostui ja ehdotti tapaamista samaisena iltana. Mikäs siinä! Eipä minulla muutakaan tekemistä ollut.

Sebastian kertoi hakevansa minut kotini lähistöltä. En halunnut antaa oikeaa osoitettani, jos Sebastian paljastuisikin joksikin toiseksi henkilöksi. Laitoin äkkiä pakkelit naamaan ja suoritin pikasheivauksen. Sebastian kaahasi urheiluautollaan sopimaamme tapaamispaikkaan. Sebastian näytti yhtä komealta kuin kuvissa. Tosin Sebastian oli hieman lyhyt, arviolta pari senttiä pidempi kuin minä itse. Sebastianilla oli selvät suunnitelmat iltamme kulusta.

Menimme ensin Helsingin keskustaan yksille. Sebastian vaikutti mukavalta ja puhuimme kaikenlaisista asioista. Aloin kiinnittää huomiota siihen, että Sebastian puhui taukoamatta itsestään. Selvisi, ettei Sebastianin sukujuuret ole suomesta. Ymmärsin hänen olevan hyvin ylpeä kansallisuudestaan.

Jostain syystä Sebastian halusi mennä kävelemään ympäri Uspenskin katedraalia. Tässä vaiheessa Sebastianin jutut alkoivat mennä hieman kummallisiksi. Sebastian kertoi, miten paljon arvostaa slaavilaisia prostituoituja. Sebastian kehui venäläisten kauneutta ja kertoi huoraamisen olevan ammatti siinä missä muutkin. Samalla hän haukkui kantasuomalaisia tyylitajuttomiksi ja paheksui suomalaisia maksullisia naisia. Puheenaihe ei liittynyt mihinkään aiempaan keskusteluumme.

Sebastian halusi jatkaa iltaamme. Hän vei minut kalliiseen slaavilaiseen ravintolaan syömään kakkua. Sebastain parkkeerasi sakkopaikalle ja kehuskeli, ettei pienet sakot tunnu missään. Kakkua syödessämme Sebastian kertoi ammattisotilaan urastaan. Sebastianin tarinat kuulostivat uskottavilta ja tietyllä tapaa järkyttäviltä. Sebastian oli omien sanojensa mukaan käynyt armeijan vapaaehtoisesti kotimaassaan.

Jälkkärikakut syötyämme, Sebastian kysyin mihin haluaisin mennä. Ehdotin, että Sebastian näyttäisi minulle jonkun paikan, jossa en ollut aiemmin käynyt. Olisimpa ehdottanut jotain muuta.

Sebastian lähti määrätietoisesti ajamaan kohti Espoota. Radiosta pauhasi täysillä Radio Sputnik. Sebastian hymyili ja piti kättä reiteni päällä.

Saavuimme ilmeisesti määränpäähän. Sebastian kertoi, että meidän täytyy kulkea paikan päälle metsän läpi. Olin todella hämilläni. Matka pimeän metsän läpi oli vielä hämmentävämpi. Sebastian leikki olevansa sodassa. Hiippaili kummallisesti lumen läpi. Välillä heittäytyi maahan ja teki kuperkeikkoja edetäkseen eteenpäin. Kävelin perässä normaalisti ja pohdin suureen ääneen olisiko vaan parempi kääntyä takaisin autolle. Lopulta huomasin meidän olevan järven rannalla.

”Tiedätkö missä me ollaan?”

”Ei mitään hajua.”

” Ollaan Bodominjärvellä. Itse asiassa tässä kohtaa tehtiin Bodominjärven murhat.”

Koko tilanne oli karmiva ja vaadin meitä lähtemään heti pois. Sebastianin mielestä tilanne oli lähinnä huvittava. Ehkä hän nautti sotaleikeistään ja vaarallisista tilanteista. Hän halusi ottaa sankarin roolin. Lähdin määrätietoisesti kipittämään autolle päin. Ja taas kuperkeikka. Ei hän voinut olla tosissaan.

Lopuksi eksyimme lähellä olevan tiipii-telttaan. En tiedä miksi menimme sisälle. Tiipiin penkit oli vuorattu porontaljoilla. Sebastian totesi ottavansa yhden taljoista mukaansa. Varoittamatta Sebastian lähti juoksemaan autolle varastetun taljansa kanssa. Minä lähdin perään. Radio Sputnik soi täysillä radiosta..

” Pitäiskö vielä jatkaa iltaa?”

” Väsyttää aika paljon, katotaan joku toinen päivä.”

Ja niinhän me katsottiin. Liha on heikkoa. Pari päivää ensitapaamisestamme Sebastian kertoi tulevansa kahville luokseni. Nälkäisenä naisena ja ikuisena optimistina ajattelin antavani Sebastianille vielä toisen mahdollisuuden. Sebastian halusi välttämättä katsoa kanssani raa’an sotaelokuvan. Hän oli selvästi nähnyt elokuvan useamman kerran, koska muisti vuorosanoja ulkoa. Sebastian muistutti taas omasta taustastaan ja hänen paremmuudestaan.

Ei ole Netflixiä ilman chillausta. Ryhdyttiin tuumasta toimeen. Meillä oli kivaa, muttei niin kivaa, että olisin jaksanut kuunnella Sebastianin ainaisia tarinoita sodasta, armeijasta ja suomalaisten asemasta.

Ps. Sheivaamisen sijaan käyn nykyään sokeroinnissa. Sinkkuna sokeroinnissa käynti on hieman haastavaa. Jos hiljaisina kausina annan toosakarvojen rehottaa, ei yhtäkkiä voi lähteä munajahtiin. Tai jos lähden täytyy erikseen mainita alhaalla piilevästä viidakosta. Turhaankaan ei sokeroinnoissa haluaisi käydä. Mitä iloa on karvattomasta häpykummusta, jos iloa ei voi jakaa kenenkään kanssa?