Oops he did it again, eli miksi rakastan Jeffrey Eugenidesia

Oops he did it again, eli miksi rakastan Jeffrey Eugenidesia

Vietin jouluna laatuaikaa kirjan kanssa. Välillä luotettavina seuralaisinamme olivat myös suklaarasia ja punaviinilasi, mutta enimmäkseen olimme kahden. Vain minä ja The Marriage Plot. Koko H:n inspiroimana ja malttamattomana ihmisenä kävin ostamaassa Jeffrey Eugenidesin uusimman romaanin pyhälukemisiksi. Suomennoskin on tulossa pian – Otavalta maaliskuussa. Fanitan Eugenidesia suuuuuuresti ja olen hänelle vähän suutuksissani siitä, että hän julkaisee […]

Kaksi kertaa Turun tauti

Kaksi kertaa Turun tauti

Ihmisen poika. Mitä siitä nyt sanoisi. Muuta kuin että jostain kumman syystä päätin kahlata loppun 600-sivuisen kirjan, joka olisi kaivannut todella reipasta tiivistämistä, jäntevöittämistä ja tiukkaa oikolukua. Mike Pohjolan romaani on 1970-luvun lopussa syntyneen miehen kasvutarina. Kasvuun kuuluu uskontoa, larppausta, gootteja, talonvaltaajia ja Turun kunnallispolitiikkaa. Jep: Turun kunnallispolitiikkaa. Yksi Ihmisen pojan pääteemoista on Turun tauti. […]

Pamuk ei petä

Pamuk ei petä

Jos kirjan sivuilla voi tehdä matkoja, olen käynyt Istanbulissa viisi kertaa. Yhdesti menin kaupunkiin lentokoneella, neljästi Orhan Pamukin opastamana, sohvalla pötköttäen. Luin reilu vuosi sitten ensimmäisen Pamukini, Viattomuuden museon, ja huokailin ihastuksesta. Pamukin tavassa rakentaa tunnelmia ja maalata kokonainen ihmiselämä on jotain, mikä koskettaa minua niin että itkettää. Lukemieni Pamukin romaanien päähenkilöt ovat kaikki melankolisia […]

Ilta tuli, väsyttää

Ilta tuli, väsyttää

Tiedättekö sen pettymyksen tunteen, jonka ihminen kokee, kun kirjan kansiliepeeseen on painettu ylistäviä otteita teoksen jo julkaistuista kritiikeistä ja itse ei löydä niille teoksesta vastinetta, vaikka kuinka yrittää? Pitäisi kovettaa sielunsa eikä uskoa markkinointihenkisiin takakansipoimintoihin. Tällä kertaa pettymyksen tuotti Michael Cunninghamin Illan tullen -kirjan hehkutus. ”…Kirjaa ei voi lukea ymmärtämättä, kuinka kokonaisen maailman voi löytää […]

Katso HOMO!a

Katso HOMO!a

Katso ihmistä, ecce homo. Taistolaislaulua muistuttava veisu soi pahasti päässä. Menin katsomaan Kansallisteatterin HOMO!-musikkifarssin epäilevänä. Moni  oli moittinut esitystä itsestäänselvistä yleistyksistä, alleviivaavuudesta ja urpoista stereotypioista. Ymmärrän, mutta en ihan allekirjoita. Minusta HOMO! on viihdyttävä ja välillä jopa koskettava näytelmä, mutta ennen kaikkea se on tosi hyvä musikaali. Löyhä tarina on kirjoitettu Teräksen perheen ympärille. Rouva […]

Juonipaljastus: Jonathan Safran Foer ruokkii huonoa omaatuntoa

Juonipaljastus: Jonathan Safran Foer ruokkii huonoa omaatuntoa

Mitä söit lounaaksi? Millä perusteella teit ostokset, kun kävit viimeksi kaupassa? Sain viimein luettua keväällä suomeksi ilmestyneen keskustelunherättäjän, bestseller-kirjailija Jonathan Safran Foerin kirjan Eläinten syömisestä. Siinä newyorkilaiskirjailija selvittää tehotuotetun lihan ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia – eettisistä nyt puhumattakaan. Safran Foerin suuret kysymykset ovat: Millä hinnalla halpaa lihaa tuotetaan? Painaako minun nautinnon- ja mukavuudenhaluni enemmän […]