Möh, mikä pettymys. Etsin aiemmin tällä palstalla Nykin-matkalle New York -aiheista luettavaa ja uumoilin, että Siri Hustvedtin uutuus voisi olla sopiva seuralainen. Onneksi luin Kesä ilman miehiä -opuksen jo Suomessa enkä roijannut sitä Atlantin toiselle puolelle. Ei olisi ollut vaivan arvoista. Suhtaudun Hustvedtin romaaneihin ristiriitaisesti. Kaikki mitä rakastin oli hiukan häiritsevästi rakennettu mutta aiheutti minussa […]

Löytyi! Löytyi! Nillitin taannoin tässä Laurafreen palstalla käydyssä keskustelussa, että en voi ymmärtää, miksi ihminen haluaisi kesälomalla lopettaa ajattelemisen ja lukea höttökirjallisuutta, kuten (huonoa) chick litiä tai (huonoja) dekkareita. Tietoisesti kepeän ja samalla laadukkaan kirjan yhdistelmä on harvinainen. En muista lukeneeni kovin monta sellaista kirjaa. Mutta lomalla vihdoin lykästi. David Nichollsin (symppiksen näköinen tyyppi valokuvassa) […]

Vaikka kävin hienoissa paikoissa ja tapasin ihania ihmisiä, suosikkiasiani kesälomalla on ihan selvä: mökin laiturilla pötköttäminen kirjan kanssa. Olen vähään tyytyväinen, nähkääs. En oikeastaan tiedä mitään rentouttavampaa kuin järvimaiseman, tyynen illan ja laiturilla istuskelun yhdistelmä. No lasi viiniä siihen kylkeen rentouttaa vielä vähän lisää. Mökkilukemisistani toinen sopi juuri tähän tilanteeseen täydellisesti: Tove Janssonin Kesäkirja. En […]

Päässäni vallitsee New York state of mind. Johtuu siitä, että lähden kesälomalla ensimmäistä kertaa elämässäni Nykiin. (Samalla piipahdan connecticutilaisessa pikkukaupungissa, koska rakastan Gilmoren tyttöjä ja haluan yöpyä Dragonfly Innissä. Kyllä. Kutsukaa minua hulluksi.) Mutta. Äsken tajusin, että minulla ei ole NY-lukemista. Olisihan se ihan hullua mennä Nykiin ja kantaa matkalukemisiksi jotain asiaan sopimatonta, kuten hämäläisen […]

Poikani Kevin on hieno kirja. Suosittelen sitä kaikille. Varauksetta. Romaani on ehkä maailman koskettavin kuvaus kituliaalla liekillä palavasta äidinrakkaudesta. Ja syyllisyydentunteesta, ja pahuudesta. Kaiken lisäksi se on rakennettu huippukoukuttavasti. Ja Lionel Shriver on hieno tyyppi. No ainakin superskarppi. No ainakin sen puolituntisen perusteella, jonka jututin häntä taannoin Helsingin kirjamessuilla. Poikani Kevin oli juuri suomennettu, mutta […]

Aivan aluksi haluan kiittää mononukleoosia, jonka sairastin maaliskuussa 1998. Helvetillinen kurkkukipu piti minut neljän seinän sisällä kolme päivää – juuri sen ajan, jossa pitkästynyt kirjallisuudenopiskelija ehtii lukea Kalevalan (ainakin sillä taktiikalla, että lukee jokaisesta säkeistöstä vain ensimmäisen säkeen – loppu on kutakuinkin samaa eri sanoin ilmaistuna). Mistä päästäänkin nopealla leikkauksella Pyynikin kesäteatterin pyörivään katsomoon reilut […]

Maailman paras peikkokirja ei ole mikään satu. Noup. Maailman parhaassa peikkokirjassa mörrimöykky tihkuu arvoituksellista seksiä ja asuu Tampereen keskustassa. Olen hypistellyt peikkokirjaa, Johanna Sinisalon romaania Ennen päivänlaskua ei voi, käsissäni pitkään. Lukisinko uudestaan? Olisiko se yhtä maaginen kuin ekalla kerralla vai joutuisinko pettymään raskaasti? En ole lukenut kovin monta kirjaa useammin kuin yhdesti. Lapsena tietysti, […]

Ajattelen jokaisena sadepäivänä saman ajatuksen: olisi ihanaa maata sohvalla kirjan kanssa ja kuunnella avoimesta ikkunasta sateen ropinaa. Joskus teenkin niin, mutta tänään katselen työpaikan ikkunasta, kuinka monella eri tavalla vesi tulee alas taivaalta: vinossa vihmoen, pehmeännäköisenä huuruna, jättimäisinä hitaina pullukkapisaroina. On kaunista. Pidän sadepäivistä. Kotona minua odottaa kolme kirjaa. Monika Fagerholmin Diivan aloitin viikko sitten, […]

Opiskelijana luulin, että aikuisena shoppailu on helppoa. Sen kun vaan etsii mieluisat ja laadukkaat vaatteet, maksaa niistä vähän enemmän kuin halpiskauppojen tuotteista, kun kerran käy palkkatöissä – ja elää vaatekappaleiden kanssa onnellisena ainakin elämänsä seuraavat viisi vuotta. Kuinka väärässä olinkaan. Rahalla ei saa laatua. Olisin valmis maksamaan vaatteesta reippaasti halpishintoja enemmän, jos voisin olla varma, […]

Aikuiset kirjoittavat yleensä piinallisia kirjoja lapsuudesta. Lapset ovat kirjoissa pieniä aikaihmisiä – puuhaavat lasten asioita mutta analysoivat kokemaansa kuin täysikasvuiset. Kirjojoissa lapsuus on jostain syystä usein perhehelvettiä, kiusaamista ja liian suurista asioista yksin selviytymistä. Nyt tiedän ainakin kaksi hienoa poikkeusta. Luin juuri Olli Jalosen kehutun Poikakirjan. Ja se on kuulkaa kaunis kirja. Päähenkilö Olli on […]