Kaksi-nolla

Paska matka, mutta tulipahan tehtyä

Tykkään sanoista. Toimittaja minusta tuli varmaankin eniten sen vuoksi, että minusta on iloista, lohdullista ja hienoa jäsentää maailmaa sanojen avulla. Nautiskelen taitavan kirjailijan lauseista kuin hyvästä viinistä (sanotaanko vaikka saksalaisesta rieslingistä), hyrisen tyytyväisenä naseville saneleikeille Facebookin kommenttibokseissa ja yleensä pidän automaattisesti ihmisestä, joka puhuu kauniisti. Minun ja sanojen välistä rakkaussuhdetta rikkoo vain pari sanahirviötä. Saanko […]

Salainen laputtaja

Salainen laputtaja

Iiih, toimituksessa on tunkeilija. Lounaan aikana näyttöni laitaan oli ilmestynyt  lappu. Eikä mikä tahansa lappu, vaan tämmöinen. Ja työkaverin koneelle tällainen. Joko joku yrittää vakavissaan hurmata A-lehtien nuorehkoja naisia, tai sitten salainen laputtaja osallistuu hiukan myöhässä tähän pane hyvä kiertämään -henkiseen tempaukseen. Lappujen liimailija, mikä tahansa motiivisi onkaan, toimii. Tulin iloiseksi ja kierrätän tänään hyvää […]

Elämäni parhaat päätökset

Elämäni parhaat päätökset

Parhaat päätökset eivät koskaan ole suurimpia päätöksiä. Muuttaisinko toiselle paikkakunnalle? Jep, kannattaa kokeilla. Sitoudunko tähän ihmiseen loppuiäkseni? No jos katsot viikon kerrallaan, miten tulette juttuun. Vaihtaisinko työpaikkaa? Jos mietit tuota vielä toisen ja kolmannen kerran, vaihda – vaihtelu virkistää. Jättimäisiltä tuntuvat päätökset kippaavat elämän kyljelleen hetkeksi, mutta sen jälkeen vieraalla paikkakunnalla asumisesta,toiseen ihmiseen sitoutumisesta ja […]

Kaksi-nolla

Jos et sä kirjoita

Mikä yhdistää 1970-lukulaista emigranttirunoilijaa ja 2010-luvun sinkkunaista? Kiskaisin vaalituloksen sulattelun lomassa loppuun Aila Meriluodon Vaarallista kokea – Päiväkirjat vuosilta 1953-1975 (yksi kirja vähemmän listallani tämä olisi kannattanut lukea ajat sitten!). Tärkein kirjan herättämä oivallus on, että runoilijan, neljän lapsen yksinhuoltajan, emigrantin ja ennen kaikkea naisen elämän voi tiivistää yhteen lauseeseen: Miksi se ei ota muhun […]

Kanske är jag kär i dig, osa 2

Kanske är jag kär i dig, osa 2

Koska pääsin aiemmassa postauksessa  Turun hehkuttamisen alkuun, jatkan muina naisina pidäkkeetöntä intoilua. Turussa voi nimittäin syödä ja juoda ehkä Suomen ihanimmissa paikoissa. Tässä tällä(kin) reissulla hyväksi havaitut loistavan ruoan, juoman ja tunnelman paikkoihin. Ei muuten ole sattumaa, että suuri osa paikoista on käsittämättömän kauniiksi kunnostetulla Aurajoen rannalla. 1. Leppoisa Tintå Viime kesänä joen rannassa, Blankon […]

Kanske är jag kär i dig, osa 1

Kanske är jag kär i dig, osa 1

Olenko jo kertonut, että rakastan Turkua? Minä ja vanha ihastukseni kohtasimme jälleen viikonloppuna, kun suuntasin kivojen ihmisten kera lempikaupunkiini kulttuuripääkaupunkiretkelle. Tätä näin, näin ajattelin. 1. Logomo – no enpä tiiä Suosittelen: Kulttuuripääkaupungin kuvataidekeskittymässä kevyesti kiinnostavinta on nykyvalokuvaa esittelevä Alice in Wonderland -kokonaisuus. Anni Leppälää, Susanna Majuria ja Nelli Palomäkeä on ollut viime vuosina esillä näyttelyissä […]