Elämäni parhaat päätökset

Parhaat päätökset eivät koskaan ole suurimpia päätöksiä. Muuttaisinko toiselle paikkakunnalle? Jep, kannattaa kokeilla. Sitoudunko tähän ihmiseen loppuiäkseni? No jos katsot viikon kerrallaan, miten tulette juttuun. Vaihtaisinko työpaikkaa? Jos mietit tuota vielä toisen ja kolmannen kerran, vaihda – vaihtelu virkistää.

Jättimäisiltä tuntuvat päätökset kippaavat elämän kyljelleen hetkeksi, mutta sen jälkeen vieraalla paikkakunnalla asumisesta,toiseen ihmiseen sitoutumisesta ja uudesta työpaikasta tulee arkea. Suuri päätös unohtuu, ja se kaivetaan naftaliinista korkeintaan joskus laskuhumalassa lapsuudenystävän seurassa:  ”Josh mä sillon oisin jatkanu Japin kansha, ihan kaikki ois nyt toishin.”

Olen tehnyt niin sanottuja suuria päätöksiä, joita en ole jälkeenpäin muistellut elämäni käännekohtina. Uskon, että olisin päätynyt samantyyppiseen pisteeseen kuin nyt, vaikka olisin valinnut eri tavlla joissakin näennäisen kriittisissä tilanteissa.

Pystyn siitä huolimatta vaivatta nimeämään elämääni viime vuosina järisyttävimmin vaikuttaneet päätökset. Niitä on kaksi:

1.) En juokse muihin kulkuvälineisiin kuin lentokoneeseen.

2.) Käytän vain pehmeitä vaatteita.

Eivät kuulosta suurilta asioilta. Mutta juuri pienuuden kylkiäisenä tuleva konkreettisuus tekee niistä hienoja – ja on nivonut ne osaksi jokapäiväistä elämääni.

Ai että on helpottavaa kuulla kulman takaa kilkuttava ratikka ja todeta puolihuolimattomasti, että juu menköön. Voi olla että myöhästyn, mutta omapa oli valintani. Ohi hurauttava bussi ei tulistuta minua, ja siitä jos mistä tulee hyvä olo.

Pehmeiden vaatteiden herätyksen sain vaatekaupan pukukopissa. Ajatusketju meni jotakuinkin näin: Nämä vaatteet ovat ihania. Nämä kaikki ovat pehmeitä. Miksi käyttäisin vaatteita, jotka puristavat tai pistelevät? Nyttemmin olen uudelleenrakentanut tyylini puuvillamekkojen ja lököhousujen ympärille ja viihdyn nahoissani paremmin kuin koskaan. Minäkö vetäisin jalkaan piukat farkut? Muahhahhaa, sallikaa minun nauraa!

Suuret päätökset sen sijaan ovat hankalia ja pateettisia ja lipsuvat otteesta kuin saippua. ”Pidän itsestäni parempaa huolta kuin aiemmin.” Jaha. Millähän tavalla? ”Olen vain sellaisten ihmisten seurassa, jotka antavat minulle enemmän energiaa kuin imevät minusta.” No, mittaukset sitten käyntiin vaan. Jotta päätöksestä tulee osa arkea, sen pitää olla realistinen ja konkreettinen. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos käyttää päätöksessä komparatiivia, päätös jää hyväksi aikeeksi.

Viime vuosien tärkeimpiä päätöksiäni yhdistää näennäisen pienuuden lisäksi toinenkin asia: ne ovat syntyneet lomalla. Syvimmät elämäntoiveeni pulpahtelevat pintaan silloin, kun olen tylsistymistä lähestyvässä rentouden tilassa.

Jaa mitäkö pientä päätin pääsiäislomalla? En mitään. Kunhan pötkötin.

Mikä on sinun paras päätöksesi?

Kuva: Shutterstock Images