Extremely Loud & Incredibly Close

Kaksi-nolla

Mikäpä olisikaan sopivampi aika lukea WTC-iskuista ammentavaa kirjallisuutta kuin nyt, kun terroriteosta on melkein päivälleen kymmenen vuotta.

Tartuin siis Hertan NY-vinkkiin ja ostin lomareissulta Johathan Safran Foerin romaanin Extremely Loud And Incredibly Close. Jos kirjailijan nimi kuulostaa tutulta, syy on todennäköisesti Foerin tuorein teos Eläinten syömisestä. Opus on vienyt sekä lihansyötnihalut että yöunet monelta. Minulla se on vielä lukematta.

Kirjassa 9-vuotias newyorkilainen Oskar suree isänsä kuolemaa. Isä on ollut WTC:ssä palaverissa iskujen aikaan, ja nyt hänestä on jäljellä vain kuusi palavasta tornista puhelinvastaajaan soitettua viestiä - ja makuuhuoneen komeron päältä löytyvä salaperäinen avain. Oskar alkaa lääkitä pohjatonta ikäväänsä suurella tehtävällä: hän alkaa selvittää, mihin lukkoon avain sopii ja kuinka tämä kaikki liittyy isään.

Limittäin Oskarin tarinan kanssa kulkee isovanhempien, Dresdenin pommitusten arpia kantavan isoäidin ja puhumattoman, aikoja sitten häipyneen isoisän tarina.

Oskar ei ole mikään keskivertoyhdeksänvuotias vaan tieteestä kiinnostunut ateistiälykkö, ja lukonhakumatkallaan hän kohtaa kaikenlaista hiihtäjää - jos sallitte kuluneen sanonnan. Kirjan kantava ajatus on, että ihmiset ovat outoja JA hyviä ja että elämä kantaa.

EL&IC:sta tuli Yhdysvalloissa bestseller, mutta kriitikot moittivat Foeria sentimentaalisesta heruttelusta ja tyhjästä typografisesta haihattelusta. No, minusta mustavalkoisilla valokuvilla ja punakynämerkinnöillä kikkailu oli virkistävää. Mukavaa oli myös se, että vaikka kirja hönkii ystävyyttä, yhteistyötä ja avunantoa, se ei ainkaan minun mielestäni tyrkytä halpaa lohtua.

Yhtä tosin pelkään: Englanniksi kirja tuntui painavasta aiheestaan huolimatta viihdyttävältä ja hauskalta - välillä ehkä turhankin viihteelliseltä. Jos se suomennettaisiin, kirjaan todennäköisesti tulisi äidinkielen kylkiäisinä vielä lisäripaus sitä mukanokkelaa, alleviivattua kepeyttä, joka vaivaa minua suunnattomasti esimerkiksi monissa Erlend Loen suomennetuissa kirjoissa. Siis en suotta kiirehtisi suomentamisen kanssa.

Extremely Loud And Incredibly Closesta on, totta kai, tekeillä elokuva, jossa ovat pääosissa Sandra Bullock ja Tom Hanks - molemmat inhokkinäyttelijöitäni, muuten. En uskalla odottaa mitään, kuten en yleensäkään kirjojen filmatisoinneilta.

Tämän sortin jännää on muuten tarjolla elokuvateattereissa jo tänä syksynä: ensi-iltaan tulevat ihan pian sekä Sinä päivänä- että Poikani Kevin -elokuvat. A-pu-a.

Kommentit

Lotta Katariina
Pumpui

Apua, en tiennytkään että yhdestä kaikkien aikojen suosikkikirjastani ollaan tekemässä Tom Hanks -elokuvaa. Megasuperhyperyäk!

kolmas

Mä haluun lukee tän! Kiitos vinkistä.:)

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Suosittelen, Henriikka. Mulla on just nyt kierroksessa Safran Foerin Eläinten syömisestä, mutta en ihan osaa vielä sanoa, mitä ajattelen sen kirjallisista ansioista.

Ja Lotta Katariina, en ymmärrä mikä siinä on, mutta Tom Hanks vaan onnistuu pilaamaan kaiken, missä se näyttelee. Se niin ei ole Oskarin iskä.

Kommentoi