Gootit <3 Haruki Murakami

Kävikö teille niin, että kun vuonna 2009 pyysitte ihmisiltä kirjasuosituksia,  kaikki suosittelivat Haruki Murakamin romaania Kafka rannalla?

Minulle kävi, ja koska olen pohjimmiltani epäluuloinen ihminen, ylenpalttinen suitsutus kääntyi itseään vastaan. Minusta tuli Murakami-skeptikko.

Kafka rannalla (Onko nimi siis metafora? Tekotaiteellisuusvaara!) on yhä lukematta, samoin Murakamin muut suomennetut teokset Suuri lammasseikkailu, Sputnik – rakastettuni ja Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.

Nyt olen kuitenkin haukannut ensimmäisen murakamini, vasta suomeksi ilmestyneen Norwegian Woodin. Juu-u ja khyl, mutta en täysin ymmärrä, mistä tässä kirjailijassa kohkataan.

Norwegian Wood on kasvutarina. Parikymppinen Toru Watanabe aloittaa yliopiston Tokiossa ja yrittää selviytyä parhaan ystävänsä itsemurhasta. Samoissa synkissä vesissä räpiköi myös kuolleen ystävän tyttöystävä, josta tulee Watanabelle hämmentävän läheinen. Hieman omituiset naiset, teatteritieteen umpimähkäinen opiskelu, yksinäisyys ja sekava pää täyttävät päähenkilön elämän pari ensimmäistä opiskeluvuotta.

Kirja on aiheeltaan lyijynraskas mutta samalla tunnelmaltaan kummallisen kevyt. Minusta on melkein aina kiehtovaa sukeltaa kirjassa parikymppisen miehen pään sisään, ja Watanaben maailma on mukavan vino. Tosin tässä olisin mielelläni lukenut muustakin kuin päähenkilön päänsisäisistä tapahtumista. Esimerkiksi 1960-70-luvun vaihteen opiskelijamellakoista japanilaisyliopistojen kampuksilla olisi kiinnostanut kuulla lisää.

Jos minun pitäisi kuvailla tätä kirjaa yhdellä lausella, sanoisin, että Norwegian Wood on täydellinen kirja kevytsynkkiä aatoksia hellivälle 17-vuotiaalle gootille. Ja tämä ei ole sarkasmia tai moite, tämä on luonnehdinta.

En muuten ole nähnyt tätä romaanista tehtyä elokuvaa, josta tosi moni tykkäsi. Siitä tehtiin myös arvio Lilyyn.

Ai niin, saanko vielä lähettää terveisiä? Lähetän terveisiä Tammen Keltaisen kirjaston konseptoijalle. KK-opukset ovat täydellisen kokoisia käteen ja niiden taitto on just passeli: hyvä pistekoko ja optimimäärä tekstiä sivulla. Hieno lukea! Ei  muuta. Kiitos.