Ihana valo

Ikkunat ovat yksi työni suurimmista ilonaiheista.

Lilyn toimituksen jätti-ikkunan – oikeastaan lasiseinän – takana jyrisee Itäväylän liikenne ja huojuvat jäätyneen meren läpi törröttävät kaislat. Koko isoa rakennusta puolestaan hallitsee etelään avautuva, neljän kerroksen korkuinen lasiseinä. Ikkunasta näkyvä merimaisema ja valo muuttuvat vuoden- ja vuorokaudenajan ja sään mukaan. Noteeraan muutokset joka päivä ja kommentoin niitä innokkaasti kaikille, jotka jaksavat kuunnella.

Fyysinen työympäristö on minulle melkein elämän ja kuoleman kysymys. Kerran olin töissä toimituksessa, jossa luonnonvalo oli harvinaisuus ja jonne kuljettiin kalsan teollisuusalueen läpi. Inhosin paikkaa, ja voin vaikka vannoa, että rumuus oli suurin syy noina aikoina kärsimääni jatkuvaan päänsärkyyn.

Onkohan kukaan tutkinut, kuinka paljon sairauspoissaoloja työpaikkojen esteettiset haitat aiheuttavat? Ja miten iso merkitys työssä jaksamiseen on suojaisalla terassilla, jolla voi istua syömässä jäätelöä jo huhtikuun auringossa?