Katastrofiturtumus
En puhunut viikonloppuna Japanista. En hakenut tietoa ulkomaisilta uutissivustoilta, en katsonut uutisia useammin kuin tavallisesti, en pysähtynyt tutkailemaan erityisen tarkasti Hesarin Japani-sivuja. En seurannut Facebookista, kun ihmiset jakoivat tuoreimpia uutisia Fukushiman reaktoireiden kuumenemisesta ja räjähdyksestä ja olivat huolissaan.
Maailmanloppua muistuttaneet uutiskuvat tekivät pahaa mutta eivät vieneet yöunia. Voimakkain katastrofiin liittyvä tunteeni oli raivon vihlaisu, jonka aiheutti karttakuva Japanin ydinvoimaloista. Niitä on siellä aika monta aivan lähellä kahden mannerlaatan liitoskohtaa, tunnetusti järistysherkällä alueella. Tämäkö se on sitä vastuullista energiapolitiikkaa? Tuhojen maksimointia pikemminkin.
Olin hiukan huolissani tuntemuksistani – tai oikeammin niiden puutteesta. Eikö miljoonien ihmisten kärsimys enää kiinnosta? Eikö ydinvoimalaonnettomuuden uhka huoleta? Se tuho, joka tapahtuu kaukana minusta, ei kauhistuta? Sillä tietenkin huolehtisin, jos minulla olisi läheisiä katastrofialueella. Nyt kukaan ystäväni ei ollut järistyksen ja tsunamin aikaan vaarassa.
Osoitan sormella mediaa (mediaahan on näppärä syyttää kaikesta). Nopea ja tehokas tiedonvälitys on hieno asia. Mutta se on myös tehokakas turruttaja. Mitä enemmän minulle tarjotaan tietoa katastrofeista, sitä vähemmän tunnen tarvetta pysyä ajan tasalla tapahtumista – ja sitä vähemmän järkytyn.
Haitin maanjäristyksen perusteellisen uutisoinnin ansiosta tiedän maasta paljon enemmän kuin ennen järistystä. Koskettavat jutut saivat minut ja monet muut tekemään lahjoituksia apujärjestöille, mikä on tietysti loistava asia. Mutta jossain vaiheessa tuhokuvien katsominen ei enää tunnu juuri miltään. Ne muuttuvat median vakiosisällöksi.
En usko, että olen muuttumassa kyyniseksi. Välittämistä ei onneksi mitata sillä, kuinka monta klikkausta teen uutissivustoilla tai kuinka monen ihmisen suuresta murheesta jaksan järkyttyä. Teen lahjoituksen katastrofirahastoon. Ja äänestän eduskuntavaaleissa ehdokasta, joka ei kannata ydinvoiman rakentamista. Ei edes sellaisiin paikkoihin, jossa mannerlaatat eivät ole törmäyskurssilla.