Mennyt maailma (nostalgiavaroitus)

 

 

Miten kaunis ja kiehtova voikaan olla 1980-luvun alun suomalainen pikkukaupunki.

Valvoin eilisillan Mika Kaurismäen Arvottomien seurassa. Olen nähnyt elokuvan vimeksi reilut kymmenen vuotta sitten, mutta tällä kertaa kolahdus oli kova.

En ole vuosiin intoillut Kaurismäen veljesten uusista elokuvista (Aki toistaa itseään ja Mikan veskuiluista ja brassimeiningeistä en ole innostunut alun perinkään), mutta nämä vanhat lämmittävät kuin taskumatista tarjottu tujaus halpaa viskiä syysretkellä.

Arvottomisssa yhdistyvät hienosti akikaurismäkeläinen, lakonisasiallinen dialogi ja mikakaurismäkeläisempi toiminta – vieläpä ilahduttavan kökössä muodossa. Enkä edes aloita intoilemaan ihanasta Matti Pellonpäästä, jonka leffoja Teema kiitettävällä perusteellisuudella on lähipäivinä esittänyt.

Mutta ne miljööt. Sydäntä pakahdutti nähdä vanhat Esson baarit, Tampereen Hämeenkatu vanhoinen pankkikyltteineen ja dieselveturin vetämät siniset junat itäsuomalaista metsämaisemaa halkomassa. Erityisesti elokuvan dramaattinen loppupuoli tikisti liikutuksen kyyneliä vanhan kuopiolaisen silmäkulmaan. Minne katosi vanha hotelli Puijonsavi nukkavieruine käytävineen, puulattioineen ja punatapettisine ravintoloineen? Ai niin, remontoidusta kolossista tuli Sokos-ketjun lippulaiva.

Aki Kaurismäen elokuvat tuntuvat nykyään ahtailta ja tuovat mieleen kaurismäki-parodian sen(kin) vuoksi, että kaurismäkeläinen maailma on 2000-luvulla alusta loppuun rakennettu mikä-mikä-maa. Sopivien kuvauspaikkojen löytämisen täytyy olla vaikeaa. Vielä 1980-luvun alussa askeettisia keskikaljakuppiloita, 60-lukua henkiviä työväentalojen tansseja ja toimivia Volga-merkkisiä autoja oli siellä täällä, katukuvassa. Arvottomissa ei ole sitä kulissielokuvan tuntua kuin vaikkapa Mies vailla menneisyyttä– ja Laitakaupungin valot -elokuvissa, ja siksi se tuntuu raikkaalta.

Ja auttaahan sekin, että Marko Haaviston ja Poutahaukkojen melkein-badding-esitystä ei tarvittu, koska Badding itse saattoi vetää Paratiisin kameroiden edessä.

 

PS Arvottomat on täynnä myös mielettömän hienoja one-linereita. Kukahan tekisi hyvän työn ja keräisi niistä videopostauksen? (Myös Matti Ijäksen elokuvista saisi samaan syssyyn kuolematonta materiaalia.) Tässä klassikkomateriaalia Mannen (Peltsi) lausumana:

”Ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät; me siinä kuolemme.”