Milloin kannattaa luovuttaa?
Olen opetellut jättämään huonot kirjat kesken. Miksi tuhlaisin aikaa kuraan, kun maailma on täynnä hyvää luettavaa?
Jouduin harjoittelemaan hommaa tovin, koska olin aiemmin (vielä nykyistä kovempi) suorittaja. Sitä paitsi opiskelin kirjallisuutta, joten monet kirjat oli pakko kahlata ainakin ylimalkaisesti loppuun asti.
Kirjojen kesken jättäminen on vapauttavaa. Ha! Ei miellytä! Siirryn seuraavaan! Viimeksi kuukausi sitten jätin iloisesti kesken Peggy Guggenheimin Taiteenrakastajan tunnustuksia. Miten niin kiinnostavasta elämästä saa aikaan niin luettelomaisen ja kuivakan kirjan?
Nyt minulla kuitenkin on kinkkinen keskenjättöongelma. Olen Mike Pohjolan Ihmisen poika -romaanin sivulla 126. Odotan koko ajan, että jotain asiat paikoilleen loksauttavaa tapahtuu. Että saisin vihjeen siitä, että jotkin langat varmasti tulevat romaanin aikana yhteen kiedotuiksi, että hoksaisin, miksi kirjassa on niin paljon irralliselta tuntuvaa asiaa, että tarinan kiinnostava lähtökohta (se että kirjan päähenkilö alkaa 5-vuotiaana kuvitella olevansa Jumalan poika) kulkisi koko ajan mukana juonta jäntevöittämässä, että editori ottaisi itseään niskasta kiinni ja typojen määrä vähenisi radikaalisti.
Olisin jo jättänyt tiiliskiven kesken, ellei minulle olisi vakuutettu, että se on hauska ja koskettava sukupolviromaanihko 1970-luvun lopussa syntyneille. Guns N’ Roses -paitaiset kevythevijampat ja yläasteen liikuntatunneilla lusmuilu ovat niin ihanan tunnistettavia juttuja, että haluan kiihkeästi Ihmisen pojan palkitsevan odotukseni.
Kertokaa siis ihmiset, missä vaiheessa te jätätte kirjan kesken? Onko teillä jokin sivumäärä, jonka jälkeen ehdottomasti ette jatka, ellei tarinassa tai kielessä tai missä tahansa vieläkään ole kunnon vetoa? (Itselläni rajapyykki on yleensä reilut 50 sivua, mutta nyt olen hukassa.)
Jätättekö kirjan ainiaaksi vai panetteko telakalle mahdollista parempaa aikaa odottamaan? Tiedän, että en ole ongelmani kanssa ihan yksin – ja tällä viittaan ainakin sinuun, Koko H.
Niin ja ennen kaikkea: kannattaako Ihmisen poika lukea loppuun asti?