Nainen joka rakasti miestä joka rakasti Yngveä

Se olen minä. Siis otsikon hupakko.

Kerron nyt jotain noloa mutta hyvin inhimillistä itsestäni. Olen hanakka ihastumaan fiktiivisiin hahmoihin. Tällä hetkellä ihastukseni on eräs Jarle Klepp, punatukkainen pisamanaama Norjasta.

Tapasin Jarlen ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten elokuvassa Mies joka rakasti Yngveä. Jarle oli 17-vuotias stavangerilainen poika, joka soitti Mathias Rust Band -nimisessä punkbändissä, seurusteli maailman ihanimman tytön kanssa ja meni vähän sekaisin, kun kouluun tuli uusi, herkkä poika – Yngve.

Kihisimme ja huokailimme Anna Pelkkää valoa Karhusen kanssa elokuvalle aika kauan.

 

 

Eilen Jarle teki paluun elämääni. Rakkautta & Anarkiaa -festareilla esitetään Jeg reiser alene -elokuvaa, jossa – hallelujaa! – sain nähdä Jarlen 25-vuotiaana bergeniläisenä kirjallisuudenopiskelijana. Tulin hyvin onnellikseksi, vaikka Jarle oli edelleen hiukkasen kusipää, jonkin verran sekaisin ja inasen itseään täynnä.

Jarlella on kuitenkin yhä pyrkimys hyvään, mainio musiikkimaku, hyviä tyyppejä ystävinä, keskeneräinen kirjallisuuden gradu (Marcel Proustista) – ja iiihana punainen tukka ja pisamainen iho.

Tuhannet kiitokset, ohjaaja Stian Kristiansen, kun palasit tarinaan. Jarle onkin liian hyvä mies vain yhden elokuvan suhteeseen.

 

 

PS. Elokuvasta on tällä viikolla vielä kolme näytöstä. Sinne!