Oops he did it again, eli miksi rakastan Jeffrey Eugenidesia

Vietin jouluna laatuaikaa kirjan kanssa. Välillä luotettavina seuralaisinamme olivat myös suklaarasia ja punaviinilasi, mutta enimmäkseen olimme kahden. Vain minä ja The Marriage Plot.

Koko H:n inspiroimana ja malttamattomana ihmisenä kävin ostamaassa Jeffrey Eugenidesin uusimman romaanin pyhälukemisiksi. Suomennoskin on tulossa pian – Otavalta maaliskuussa.

Fanitan Eugenidesia suuuuuuresti ja olen hänelle vähän suutuksissani siitä, että hän julkaisee niin harvakseltaan (kriitikkojen kupruille kehuma, elokuvana tunnetumpi Vigin Suicides 1993; bestseller Middlesex 2002). Vaikka vihaan termiä lukuromaani (mitä ne kaikki muut romaanit sitten ovat, tä?), ymmärrän, että se on keksitty Eugenidesin kaltaisten kirjailijoiden teoksia kuvaamaan.

The Marriage Plot on täydellisen viihdyttävä, nokkela, sujuva, inspiroiva, liikuttava ja sopivasti ajatuksia herättävä romaani. Sen kieli ei koukeroi eikä se ole musertavan surullinen silloinkaan kun päähenkilöt ovat surullisimmillaan. Se on loistava tarina.

Ja tarina on tiivistettynä tämä: On 1980-luvun alku, ja parikymppiset Madeleine, Mitchell ja Leonard valmistuvat Brownin yliopistosta. Pumpulissa kasvanut Madeleine ja fiksu köyhäilijä Leonard ovat pari, jonka yhteiselämää Leonardin vakava sairaus mutkistaa. Mitchell on ollut toivottoman rakastunut Madeleineen jo vuosia. Yliopiston jälkeen itse kunkin pitäisi tehdä suuria päätöksiä elämästä, urasta ja sitoutumisesta.

On virkistävää, että Eugenidesin henkilöt ovat nuoria, uuden edessä ja käännekohdissa. Kun lukee tarpeeksi monta keski-ikäistä elämänpettymyksen tilitystä, kaipaa välillä unelmia ja optimismia; muistutusta siitä, että elämä ei ole tyytymistä ja kurjistumista vaan aika pitkälti omia valintoja, joilla asioiden kulkuun on mahdollista vaikuttaa. Tosin Marriage Plotin nuorten aikuistuminen takkuaa, ja päämäärät ovat kaikilla hakusessa.

Princetonissa opettava Eugenides taitaa myös muihin teoksiin viittaamisen ilman sitä tärkeilevää ja alleviivaavaa vivahdetta, jota kavahdan. Teoksen nimi ja peruskuvio viittaavat Madeleinen ihaileman Jane Austenin ja hänen aikalaistensa teoksiin, onnistuneesti ja vailla snobbailua.

Ilahduttava, ihana kirja.

Lue tämä, jos…

*saat kiksit siitä, kun ylimieliset uusromantikot siteeraavat luennolla näsäviisaasti Derridaa ja Barthesia mutta osoittautuvat kännisissä opiskelijabileissä hulvattomiksi symppiksiksi.

*Middlesex on kaikkien aikojen parhaiden kirjojen listallasi top 10:ssä.