Ihan ensimmäisenä huudan että jippii, olen lukenut suomalaisen kirjan, jota kustantaja kuvaa takakansitekstissä psykologiseksi trilleriksi.

Seuraavaksi totean, että vaikka viihdyin tämä yhden lajityypin edustajan seurassa, en usko, että genrestä vieläkään tulee kestosuosikkini.

Pekka Hiltusen esikoisromaani Vilpittömästi sinun on siitä poikkeuksellinen suomalainen trilleri/dekkari, että siinä ei etsitä konnaa Jyväskylän alamaailman suosimien nurhukuppiloiden nurkkapöydistä eikä paeta venäläismafiaa Turun Martissa. Balttimafian kanssa tosin ollaan kovaotteisissa tekemisissä, mutta koleassa ja samalla hiukan glamöröösissä Lontoossa.

Kirjan päänainen Lia Pajala on vajaa kolmikymppinen graafikko, joka on asunut Lontoossa jo vuosia ja viihtyy omissa oloissaan. Hän näkee työmatkalla raa’an murhan jäljet ja kiinnostuu rikoksesta lähes pakkomielteisesti.

Samaan aikaan Lian elämään tupsahtaa kesken pubireissun mystinen Mari, toinen suomalainen, joka väittää, että hänellä on kyky aistia ihmisten ajatuksia. Pikkuhiljaa Lialle selviää, että Marin työ on yhtä outo kuin tyyppi itse. Tämä nainen keksii keinot järjestellä maailman sellaiseksi kuin itse haluaa. Tulilinjalle joutuvat esimerkiksi Lian urpo pomo, oikeistopopulistisen puolueen johtaja – ja se balttimafia.

Hiltunen on kirjoittanut hyvin rullaavan ja viidyttävän tarinan. Parhaiten kirja vetää alussa, kun ilmassa väreilee kutkuttavaa epätietoisuutta: Kuka Mari oikein on ja mitä hän Liasta haluaa? Miksi Lia on niin kiinnostunut tuntemattoman naisen murhasta? Mistä tässä kirjassa on kyse? Kun tapahtumat alkavat rullata, suurin jännite katoaa, ja se on harmi.

Iso plussa myös tapahtumapaikasta. Lontoo on jollain tapaa Suomea uskottavampi ympäristö Marin huippusalaisen Studion toimintapaikaksi, samoin kansainväliset vastustajat ovat pelottavampia kuin naapurikaupunginosan konnat.

Pari asiaa tökki: kirjan kerrota tuntuu välillä turhankin viihteellisiltä. Rikollisten julmuudet ohitetaan usein banaalin kepeästi todeten eikä kirjan hahmojen psykologialle tärkeisiin tapahtumiin malteta pysähtyä. Esimerkiksi Lian menneisyyden peikoista rakennetaan pitkin kirjaa lupauksia, joita ei lunasteta.

Samoin suomalaisten naisten erinomaisuuden ja erikoislaatuisuuden korostaminen on niin jatkuvaa, että se alkaa jo vaikuttaa päälle liimatulta. Tosin on ihan voimauttava ajatus, että pari suomalaista nuorta naista on niin oikeamielisiä ja vallakkaita, että he panevat Lontoossa maailman asiat järjestykseen.

Lopputulos: Jos kaipaat viihdyttävää ja kiinnostavaa syyslomalukemista, pakkaa matkalaukkuun tämä kirja ja Sinä päivänä -pokkari. Hyvä suhde jännitystä ja romantiikkaa. Vilpittömästi sinun muuten aloittaa sarjan. Aion lukea seuraavankin osan.

Psst. Lue myös K-blogin Jennin ja Hesarin mietteet kirjasta.