Pallotellaanko?

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka kehittävät jokaisesta mahdollisesta tilanteesta kilpailun, ja niitä, jotka kaihtavat kilpailuasetelmaa niin paljon, että ahdistuvat jo taitoluistelun EM-kisojen televisioinneista – siellähän pannaan ihmisiä paremmuusjärjestykseen.

Kilpailijatyypit motivoituvat siitä, että heidän suoritustaan verrataan muiden tekemisiin. Kilpailun kaihtajat ahdistuvat ja vetäytyvät tilanteesta mieluummin kuin asettuvat vastakkain toisen kanssa.

Minä olen vetäytyjä. Avoin kilpailutilanne ei saa minua terästäytymään ja panemaan parastani. Olen lähtenyt kävelemään työstä, jossa toimintatapana oli katsoa, mitä ihmisestä saa irti, kun antaa jatkuvasti ymmärtää, että tälle paikalle olisi muitakin tulijoita – ehkäpä parempia kuin sinä. Olen siirtynyt sukkelasti sivuun ihmissuhteissa, joissa minun on täytynyt mitellä suosiosta toisen kanssa.

Mutta urheilukentällä olen eri ihminen. En ymmärrä niitä, jotka varaavat kalliin salivuoron, hankkiutuvat paikalle hankalasti liikuteltavan välinearsenaalin kanssa ja toteavat pelikaverille, että ”mitä jos vaan pallotellaan eikä lasketa pisteitä.” Mistä nämä ihmiset kieltäytyvät, kun kieltäytyvät mittelemästä voitosta? Mitä he pallottelulla tavoittelevat? Minun näkökulmastani eivät ainakaan hikeä, hengästymistä, onnistumisen tunnetta ja lajissa kehittymistä. Todennäköisemmin mukavaa yhdessäoloa.

Sulkapallokaverini mielestä  empaattisuus ja kilpailuvietittömyys liittyvät yhteen. Mitä empaattisempi ihminen, sitä todennäköisemmin tykkää vain pallotella ja kaihtaa voittajan julistamista pelikentällä ja muussa elämässä – kyse olisi siis konfliktien välttelystä ja toisen mielipahalta säästämisestä.

Minun mielestäni ainoastaan urheillessa esiin pulpahtava kilpailuvietti on pikemminkin yhteydessä hyötyajatteluun ja suorittamiseen. Siis: kun kerran paikalle vaivaudutaan, tehdään sitten saman tien mahdollisimman tehokkaasti. Tai: tässäpä mahtava mahdollisuus mitata selkeästi onnistumista ja kehittymistä!

Urheilussa, etenkin peleissä, on suorittajaluonnetta viettelevää yksinkertaisuutta ja selkeyttä. Onnistumisia ja tappioita on taatusti helpompi mitata sulkapallokentällä kuin vaikkapa parisuhteessa tai työelämässä. Tavoitteet ovat yhdessä sovittuja ja helposti mitattavia: tuliko niitä pisteitä vai ei?

Kilpailuasetelma on myös helppo jättää kentälle. Voittajalla ja häviäjällä ei ole merkitystä enää pukuhuoneessa. Saunassa voi olla taas juuri niin empaattinen kuin luontevalta tuntuu.

Kuva: A-lehtien kuvatoimitus