Pitääkö ihmisellä olla kirjahylly?

Minulla on ollut koivunväristä Lundiaa muistuttava kirjahylly vuodesta 1998. Olen jatkanut kyhäelmää uusilla sivutikkailla ja hyllyillä. Ja kerännyt hyllyille kirjoja. Ja lisää kirjoja.

Enää en kerää. Olen muuttamassa, ja uuteen kotiin Lundia-jäljitelmällä ei ole asiaa. Aika on ajanut hyllyn ohi. Minusta se on ruma ja saa kodin näyttämään opiskelijaboksilta. Sitä paitsi en halua omistaa ja varastoida kirjoja.

Kirjahyllystä luopuminen on yllättävän suuri asia lähipiirilleni.  ”Herranjumala, mitä sä teet kaikille sun kirjoille!” (Hankkiudun eroon ja säilytän vain ne, jotka aion lukea uudestaan.) ”Kyllä lukevan ihmisen kodissa pitää olla esillä kirjoja!” (Pitääkö?) ”Kirjojahan on ihana katsella ja hypistellä!” (Enimmäkseen ei minusta.)

Ennen vanhaan sivistyskodin tunnisti siitä, että siellä oli kirjahylly ja hyllyssä muutakin kuin Valittujen palojen kootut teokset. Miten on nyt? Aika moni esimerkiksi hankkii nykyään kaiken musiikin verkosta ja on luopunut kokonaan levyjen ostamisesta. Silti nämä tyypit ovat ihan samanlaisia musahifistelijöitä kuin ennenkin.

Miten on kirjaihmisten laita? Tunnistaako aktiivilukijan kodin isosta kirjahyllystä? Haluaako kirjafriikki omistaa lempikirjansa? Haluatko sinä?