
Piipahdin taas Nigeriassa
Olen lukenut vuoden sisällä kolme Chimamanda Ngozi Adichien kirjaa. Puolikas keltaista aurinkoa oli loistava, Purppuranpunainen hibiskus hyvä, ja tämä kesällä suomeksi ilmestynyt novellikokoelma Huominen on liian kaukana jotain kahden edellisen välistä. En lue usein novelleja. Koska työni on monen asian hoitamista yhtä aikaa, tykkään vapaalla keskittyä mieluummin yhteen tarinaan kuin kiitää ihmiskohtalosta toiseen. Siksi pidän […]