Terveisiä näyteikkunasta
”En olekaan aiemmin istunut akvaariossa”, tokaisi kirjailija Tuomas Kyrö, kun ohjasin hänet eilen illalla Akateemisen kirjakaupan näyteikkunaan.
Mutta akvaariossa oli mukavaa. Lily jututti kiinnostavia kirjaihmisiä eilen Kirjojen yössä, ja pitkin Espaa Taiteiden yönä vaeltaneet ihmiset pysähtyivät kuuntemaan meitä ikkunan taakse. Tunnelma oli rento, ihmiset hyväntuulisia ja kirjailijat huippuja – kaikin puolin onnistunut ilta siis. (Enkä malta olla lisäämättä tähän sitä pientä mihinkään liittymätöntä yksityiskohtaa, että bongasin illan aikana Akateemisen liepeiltä lähes kaikki elossa olevat Suomen entiset pääministerit.)
Minäkin pääsin haastatteluhommiin, kun Ina sairastui eikä surukseen voinut tulla paikalle. Lähetin kuumien spottivalojen alta lämpimiä ajatuksia Inalle ja samalla iloitsin yllätyspestistäni. Essi Tammimaan kanssa puhuimme hänen uusimmasta kirjastaan Paljain käsin, ja kirjailijan intohimoinen suhtautuminen naisten ja naiseuden kuvaamiseen sykähdytti. Jos äitiyden raamit tuntuvat ahtailta, kannattaa lukea tämä kirja. (Essiä itseään sykähdyttivät myös kolme kirjallisuuslehteä, jotka hän osti junalukemiseksi kotimatkalle.)
Kiteyttämisen mestari Tuomas Kyrö puolestaan syytää kuolemattomia one linereitä niin tiuhaan ja vaivattoman tuntuisesti, että sekä kuulijoita että haastattelijaa melkein hengästyttää. Puheenaiheena oli Kyrön pian ilmestyvä satiiri Kerjäläinen ja jänis, jota suosittelen lämpimästi kaikille niille, jotka haluavat uutta näkökulmaa romanikerjäläisistä käytävään keskusteluun.
Kyrö muuten kieltäytyi luonnehtimasta itseään yhteiskunnalliseksi kirjailijaksi, hän on mieluummin jekuttaja. Ja jos Kerjäläisestä ja jäniksestä tehtäisiin elokuva, sen ehkä ohjaisi Martin Scorsese. Ehkä.
Illan lopuksi ikkunassa keskusteltiin siitä, mikä on muuttunut, kun kirjallisuus menee verkkoon. Kirjablogeja ja e-kirjoja ruotivat Pekka Hiltusen johdolla Parnasson Jarmo Papinniemi, kirjailija Miina Supinen ja mainion Kirjainten virrassa -blogin pitäjä Hanna Pudas.
Ja mikä siis muuttui? Hanna Pudas iloitsi siitä, että ainakin kirjoista keskusteleminen on lisääntynyt, eivätkä sanoma- ja kirjallisuuslehtien kriitikot ole enää ainoita, jotka pääsevät kertomaan mielipiteensä kirjoista muillekin kuin omille kavereilleen.
Papinniemi tarjosi lohtua sähkökirjaa pelkääville: Painettu kirja ei kuole, koska ihmiset sitotutuvat siihen. E-kirja jätetään kesken huomattavasti todennäköisemmin kuin paperinen versio. Supinen muistutti, että sähkökirja on taivaan lahja niille, jotka vihaavat siivoamista – hyllyllinen kirjoja kun kerää aika paljon enemmän pölyä kuin lukulaitteellinen proosaa ja runoutta.
Kaikesta tästä lisää ensi viikolla. Lisäkuvien ja videoiden kera!