Tähän asti opittua

Ehkä tällainen kerran kuukaudessa etenevä päivitystahti sopii uuteen Lontoon-elämään. Yleisesti ottaen mesta on aika isosti huikeampi kuin osasin tänne muuttaessa odottaa. Jopa inasen vituttaa, etten tajunnut lähteä aikaisemmin.

Väittelin viime syksynä ulkomailla asuneen kaverini kanssa siitä, ettei elämä juurikaan muutu, vaikka asuisi toisessa maassa. Olin silloin asiasta (toki täysin arvailuihin perustuen) eri mieltä, ja pysyn kannassani edelleen. Arki on todella erilaista riippuen siitä, missä sattuu asumaan. Harmillista on kuitenkin se, että vaikka kuviot ympärillä muuttuvat, itse pysyt edelleen samanalaisena persenaamana. Sille ei voi mitään, ja asian kanssa täytynee vain oppia elämään. 

Samanaikaisesti huikeaa ja kammottavaa. Arkeen asettuminen ei ole sujunut ihan täysin ongelmitta, mutta toisaalta olisi ääreistylsää, jos kaikki sujuisi.

Tämän olen oppinut:

  • Opiskelijan tärkeimmät lokaatiot ovat kirjasto ja lähipubi. Molempiin on sopivasti kahden minuutin matka. 
  • Suomessa tv-sarjojen ja leffojen kautta opittu englanti on niin kamalaa jenkkimongerrusta, ettei sillä tee mitään. Sitä ei edes kehtaa puhua. Kaikki fraasit ja idiomit ovat vääriä, ja saa tosissaan tehdä töitä, ettei kuulostaisi like juuri 13 vuotta täyttäneeltä paukapäältä. Onneksi ihastuttavat opiskelukaverini tarjosivat tähän ongelmaan appia, joka tarjoilee päivittäin uusia ei-päivänvalolle-sopivia britti-idiomeja. Kiitos. 
  • Ulkona on lämmin, sisällä kylmä. Paitsi luentosalissa kuuma. Suihkussa useimmiten hometta. Ulkona sataa koko ajan, mutta se ei tule raivolla, vaan on lähinnä joku sumun seuraava muoto matkalla kohti vesipisaraa. 
  • Pubivisan palkintona on pullo viinaa. Innolla odotan ällötyksen korkkaamista. 
  • Jos näen vielä yhden Herschelin repun, harkitsen itseni satuttamista. 
  • Kierrättäminen tuntuu typerältä vitsiltä. Vaatekaupat on täynnä muovia ja keinokuituja isolla hintalapulla. 
  • Julkisten menojen ”juustohöylä” tunnetaan täällä paremmin termillä ”fire fighting”.
  • Itsepalvelupesulaan on syytä varata omaa kirjallisuutta mukaan. 
  • Sääntöjä ei tarvitse noudattaa orjallisesti. Myös ajoissa paikalle saapuminen (mihin tahansa tilaisuuteen tai tilanteeseen) on täysin yliarvostettua. 
  • Yhden punnan tuopit eivät ole vain utopistinen harha, vaan totta #winwin. 
  • Kirjakaupassa vierailu aiheuttaa kylmiä väreitä. Täällä vaan osataan hommat niin paljon paremmin! Kirjastokin vähän kihelmoi. 
  • Koskaan ei ole väärää hetkeä syödä juustoja ja keksejä. 
  • Tube on todennäköisesti reprensentaatio runoelmasta Jumalainen näytelmä (lähinnä ensimmäisestä osasta). 
  • Tanskalaiset osaavat tehdä televisiosarjoja. Suomalaiset osaavat valittaa siitä, että tanskalaiset osaavat tehdä tv-sarjoja, koska niillä on laajempi rahoituspohja tuotantojen toteuttamiseen. 
  • Suomi on käytännössä osa Venäjää. Kaikki suomalaiset ovat insinöörejä. Kaikki suomalaiset rakastavat hevimusiikkia. Suomalaiset vientituotteet ovat Esa Tikkanen ja Jari Kurri. 
  • Olen kyynisin suomalainen, jonka opiskelukaverit ovat tavanneet. Oma tulkintani on, etteivät ole aikaisemmin tavanneet suomalaista, vaan ovat epähuomiossa henganneet ruotsalaisten kanssa. 
Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu

Vierailu sosialistisessa kerhossa

p1016838.jpg

Nyt on sitten otettu myös ensituntumaa yliopistoelämään ihan kunnolla, kun luennot alkoivat virallisesti maanantaina. Tähän mennessä on tullut aika selväksi, että opetus on paljon inspiroivampaa kuin Suomessa yleisesti ottaen ja että töitä joutuu niin ikään tekemään enemmän kuin Suomessa. Tää on toki hyvin alasidonnainen juttu, mutta tällainen yleisfiilis mulla on ensimmäisen kolmen luentopäivän jälkeen.

Oon siis sijoittanut itseni asuntolan ja kirjaston väliseen pyhään liitoskohtaan ja joutunut toteamaan, ettei lukeminen lopu lukemalla. Toisaalta tän vuoden aikana taitaa sitten myös oppia jotakin.

Oltiin eilen muutaman opiskelukaverin kanssa kuuntelemassa yhden yliopiston sosialistikerhon alustusta brittien ISIS-politiikasta. Tän jälkeen luonnollisesti muutamalle bisselle pureskelemaan asiaa. Oon kyllä tosi kiitollinen, että mulla on näin fiksuja ja itsenäisesti ajattelevia opiskelukavereita koko kurssi täynnä.

Viikonloppuna näin myös mun suomalaisia kavereita, vanhoja ja vähän uudempiakin. Totuus on kuitenkin se, että jos haluan oppia paremmaksi puhujaksi ja kirjoittajaksi, en voi koko ajan nyhvätä suomalaisten kanssa. Fiilis onkin vähän semmoinen, että valitettavasti englanti puuroutuu heti, kun alkaa puhumaan suomea. Toki kavereiden kanssa on aina mukava nähdä ja välillä on ihanaa päästä purkamaan kaikkea pään sisällä omalla äidinkielellä, mutta toi tilanne on kieltämättä hankala.

Eipä tältä erää muuta. Edelleen hengissä ja fiilis on yhtä hyvä kuin aikaisemminkin. Vaikkei tää vuoden mittainen opiskeluhaaste ole rehellisesti sanottuna ihan helpoimmasta päästä ja välillä tekee todella tiukkaa itsensä kanssa, oon todella iloinen, että päätin lähteä. Nyt takaisin uuden lempikaimani Anna McKanen seuraan ja sen jälkeen unta palloon ja kohti uusia bisardeja uniseikkailuja!

JK. Kuvassa on muuten kaunis kaupunkimaisemani suoraan asuntolan ikkunasta. Tää olisi ollut ihan helmi vuosi sitten, nyt joudutaan tyytymään rakennusmiehiin.

Kulttuuri Suosittelen Opiskelu