Pesin tänään ensimmäistä kertaa pyykkiä. Yliopiston asuntoloiden pesujärjestelmä on sanalla sanoen aika hasardi, joten suuntasin opiskelukavereiden opastamana lähimpään itsepalvelupesulaan. Kamat koneeseen ja kolikot masiinaan, jonka jälkeen pääsin kolmenkymmenenviiden minuutin ajaksi pakenemaan pesutodellisuutta yhden meidän kurssin reading listillä olevan teoksen kanssa. Kuivasin vain viidenkymmenen pennyn arvosta, sillä pelkäsin kamojen menevän pilalle kun koneessa pystyi valitsemaan vain kuuman tai kylmän vaihtoehdon.

Torstaina ja perjantaina meille järjestettiin ensimmäinen ennakkokurssi, joka käsitteli brittien poliittista järjestelmää ja yhteiskuntarakenteita. Tuli niin tarpeeseen! Ensimmäisellä luentokerralla meidän luennoitsija antoi kunnon ripityksen kollektiivisesti, sillä aika harva tiesi noista asioista mitään. Olin tosi positiivisesti yllättynyt, että muutama keskeinen poliittinen eventti ja kiepautus oli mulle jo entuudestaan tuttu ja esimerkiksi näiden ennenkuulumattomasta hallituspohjastahan on esimerkiksi uutisoitu isosti myös Suomessa. Saatiin taustatueksi kirjoja, jotka suositeltiin käymään läpi. Puhuttiin mun saksalaisen opiskelukaverin kanssa, että jos vastaava luento olis ollut meidän kotimaiden omista poliittisista järjestelmistä ja yhteiskunnasta ylipäätänsä, olis vastaavat kysymykset olleet melko iisejä. Nyt pitää kuitenkin kuroa tietämystä muiden vauhtiin ihan tosissaan.

Perjantaina meinasin myöhästyä luennolta, koska edellinen ilta venähti vähän pitkäksi yhden mun todella mukavan itävaltalaisen opiskelukaverin kanssa. Onneksi asun niin lähellä, että parit juoksuaskeleet siivittivät oikea-aikaiseen saapumiseen. Kaveri ei ole ihan yhtä onnekas, koska sillä kertyy matkaa himastaan toistakymmentä minuuttia, jos tulee overgroundilla. Otin kuitenkin sille muistiinpanot, joten ehkä hän selviää.

Luennon jälkeen haettiin läheisestä currymestasta ruokaa ja syötiin lounas koko yliopiston keskiössä olevassa College Green -viheriöllä.  Näiden lisäksi meillä oli vielä muutama muu juttu tälle päivälle. Saatin esimerkiksi esimakua meidän ohjelmointikurssista, joka jatkuu koko syksyn ja myös kevään aina huhtikuulle asti. Lähdettiin tuolta niin innoissaan, ettei tosikaan ja kaikki vaan vaahtosi tulevista projekteista ja aihioista näille. Viimeistään ton luennon jälkeen mulle tuli sellainen olo, että tänne muutto on varmasti ainut oikea ratkaisu. Kurssilla opitaan niin paljon sellaisia työelämässä kipeästi kaivattuja taitoja, että ihan hymyilyttää. Toivotaan, että se täyttää odotukset. Ainakin edellisten vuosikurssien lopputuotokset olivat erittäin mielenkiintoisia.

Muut kurssikaverit vaikuttaa todella lahjakkailta ja kaverit tulee tosi erilaisista taustoista. Osa on tehnyt mediaopintoja, mutta joukosta löytyy myös elokuvaopintoja, insinööritaustaa, Aasia-opintoja, politiikan tutkimusta ja lisäksi osa on tehnyt pitkän uran työelämässä tässä välissä. Osalle porukasta tää on myös toinen maisteritutkinto.

Toi ohjelmointisysäyssessio oli kyllä yksi elämäni mahtavimmista hetkistä. Olo on samaan aikaan todella innostunut, mutta myös pelokas. Toisaalta tää oli koko ryhmän yleisvire, joten eiköhän toi suju, kunhan on vaan valmis tekemään töitä. Itse asiassa keksin pesulassa istuessani pari erittäin käyttökelpoista aihetta käytettäväksi erilaisiin projekteihin, sekin piristää kummasti!

Ohjelmointipläjäyksen jälkeen mentiin pariksi-kolmeksi tunniksi istumaan lähipubiin, joka onkin jo ehtinyt tulla aika tutuksi. Oon istuskellut siellä ainakin neljänä, ellei jopa viitenä iltana tän viikon aikana, jonka oon viettänyt Lontoossa. Sanoisin, ettei paikka oo mitenkään erityisen edullinen tai edes viihtyisä, mutta jotain kotoisaa siinä on. Sitä paitsi edullisimman pintin saa alle neljällä punnalla, mikä käy hyvin. Ihanaa on myös se, että ostaessasi oluen se kaadetaan täyteen tavaraa puolittaisen suomalaisen surkubissen sijaan.

Yhtenä päivänä käytiin tutustumassa yliopiston erilaisiin kerhoihin mun itävaltalaiskaverin kanssa. Jätettiin yhteystietomme ainakin elokuvakerhon, koulun lehden, debaattikerhon ja nörttikerhon tapahtumalistoille. Toi kuulostaa paljolta, mutta noiden toimintaan voi osallistua tosi joustavasti eli sun ei tarvitse esimerkiksi viikoittain tehdä jotain. Suomalaiset kaverit olivat etukäteen vannottaneet mua liittymään paikalliseen LGBT-societyyn, koska kuulemma ”kyllä jokaisessa yhteisössä aina yksi fägis tarvitaan”. Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut kieltäytymään kiusauksesta.

Lisäksi useammat societyt järjestää tilaisuuksien yhteydessä myös juoma- ja ruokatarjoiluja, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään verrattuna. Oltiin tän saman tyypin kanssa kuuntelemassa myös pari avointa luentoa sekä keskiviikkona että torstaina. Toinen käsitteli ihmisten valvontaa ja toinen rikastumisesta aiheutuvia ongelmia ja datan hyödyntämistä rikkaiden ihmisten profiloinnissa ja tutkimuksessa. Merkittävä ero Suomeen verrattuna on aika silmiinpistävästi se, että esimeriksi jälkimmäisen luennoitsijan käyttämiä termejä ton tunnin ajan olivat esimerkiksi ”elite bastards” ja huoli siitä, että ”capital to find a home instead of people” on aina paha asia vähän niin kuin sivuuttaen sen tosiasian, että kyllähän se on loppupeleissä ihminen joka ostaa asunnon. Näiden ajatusten siivittämänä sitten viiniä ja juustoja. Keskiviikkona saatiin viedä myös juustoa kotiin (?!), mutta koska ne oli niin hyviä, niin otettiin molemmat kamaa vielä himaan asti. Viiniä ei ikävä kyllä saanut viedä kotiin.

Nyt lähden kikkailemaan loppupäiväksi jonnekin ja saa nähdä mitä kaikkea keksii huomiselle. Ainakin kirjastoa, vaikka meitä kehotettiin ottamaan eka viikonloppu iisisti. Musta vaan tuntuu, että esimerkiksi ton public affairs -kurssin taustamatskujen läpikäynti tuskin ainakaan haittaisi. Mutta kaikki hyvin!

Pakko muuten vielä täydentää, että edellisestä postauksesta unohtui yksi todella oleellinen asia: nimittäin kuuluisa darrajooga. Tunteja vetää ihana Inka Pitkänen, jonka rentoutumisvinkit ovat olleet ainakin itselle todella avartavia. 5/5, suosittelen!