Eve Hietamies: Yösyöttö

Eve Hietamiehen Yösyöttö on romaani Antista, joka jää yllättäen kaksin vastasyntyneen Paavo-vauvan kanssa. Kirjassa seurataan Paavon vauvavuotta ja sitä, miten Antin on sopeuduttava nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Vauvan yksinhuoltajaisänä Antti on poikkeus kotikulmillaan, eikä hänellä ole turvaverkkoja apunaan.

Tiesin Yösyötön olevan humoristinen, koska kirjasta on tehty komediaelokuva. Pelkäsin, että kirjassa huumori perustuu siihen, että mies hoitaa vauvaa. Näin ei kuitenkaan ollut.  Yösyöttö oli oikeasti hauska ja koskettavakin.

Yösyöttö kuvailee sympaattisella tavalla vauva-arkea ja sitä, miten samanlaiset päivät seuraavat toisiaan. Vaikka päähenkilö on mies, Yösyöttö kertoo pikemminkin vanhemmuudesta, rakkaudesta vauvaan ja huolenpidosta yleisesti. Toki isän näkökulma asioihin on vahva, eikä yksinhuoltajaäidistä olisi varmasti tätä romaania kirjoitettukaan. Yösyöttö käsittelee myös eroa ja synnytyksen jälkeistä masennusta. Vaikka kirja on kepeä, näille aiheille ei naureskella. Yösyöttö on nopea- ja helppolukuinen.

Yösyöttö kuvasi isyyttä mielestäni osuvasti, mutta äidit kuvattiin stereotyyppisesti ja pintapuolisesti. Hiekkalaatikon reunalla istui kliseisimmät äitihahmot, mitä kuvitella saattaa. Kirjan äidit viettävät kaikki päivänsä puistossa, keskustelevat lapsistaan ja valittavat elämäänsä. Myötähäpeää minussa herätti kohta, jossa naiset vaahtosivat, milloin ja miksi eivät anna seksiä puolisoilleen ja keitä he mieluiten panisivat. Kaikista kohdista juuri tämä oli muistaakseni valittu myös elokuvaan.

Yösyötöllä on jatko-osat Tarhapäivä ja Hammaskeiju. Aion varmasti lukea ainakin Tarhapäivän, joka jo löytyykin kirjahyllystäni.

Eve Hietamies: Yösyöttö

Otava 2010

383 sivua