Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Norjalaisen Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, jonka mies päätyy suhteeseen nuoren työkaverinsa kanssa. Tarina etenee vuorollaan kolmen osapuolen: äidinkielen opettaja Ingridin, ministeriön osastonjohtaja Janin ja hänen työkaverinsa Hannen kertomana. Uskon, että jokaiselle lukijalle syntyy näistä versioista oma suosikkinsa.

Ei, ei ja vielä kerran ei kuvaa hauskalla otteella keskiluokkaisten kipuilua siitä,  että koska kaikkea on runsaasti, mikään ei tunnu miltään. Teemana ovat keski-iän kriisi sekä pitkän avioliiton väljähtäminen. Monet kirjan lukeneet lupailivat kirjan olevan viiltävä ja nokkela ajankuvaus. Minusta kirja oli tosi hyvä, mutta ei niin uusi ja oivaltava, kuin kuvittelin.

Ei, ei ja vielä kerran ei muistutti minusta tosi paljon Erlend Loen Doppler-sarjaa, jossa päähenkilö turtuu elämäänsä ja muuttaa ulos asumaan. Sekä Loen että Lykken hahmot tuskailevat samojen asioiden äärellä, ja myös Lykken kirjassa yksi henkilöistä asuu autossa. Toisaalta Loen kirjat ovat teräviä ja hauskoja, joten jos pitää niistä, pitää varmasti myös tästä.

Itse tykkäsin etenkin pettävän aviomies-Janin osioista. Keski-ikäisen virkamiehen elämäntuska tuntui samalla sekä vieraalta että tutulta ja nauratti aika-ajoin tosi paljon. Paras purkautuminen tapahtuu kirjan loppupuolella, kun Jan suuttuu mielessään sekä psykiatrille että papille. Elämässä on liikaa mahdollisuuksia – tarvitaan ihan kuka vain, joka asettaisi rajat ja käskisi ihmisten ryhdistäytyä.

Nina Lykke
Ei, ei ja vielä kerran ei
suomentanut Sanna Manninen
Gummerus 2019
261 sivua