Tommi Kinnunen: Pintti

Pintti.jpg

Tommi Kinnusen kolmas romaani sijoittuu sodanjälkeiseen Suomeen ja kyläyhteisöön, jonka keskipisteenä on lasitehdas. Kirja kertoo kolmen päivän tapahtumista, ja kertojana on kolme aikuista sisarusta.

Pidin todella paljon Kinnusen Neljäntienristeyksestä ja Lopotista, ja siksi odotin kirjaa kovasti. Kuten Neljäntienristeyksessä ja Lopotissakin, Pintissä pääosassa ovat naiset. Tässäkin päähenkilöt ovat erilaisia ja yhteisönsä osittain kummeksumia: Jussi on heikkolahjainen ja aisteiltaan yliherkkä aikuinen mies. Helmi on sureva leski ja Raili kaupungissakin asunut seksin suhteen vapaamielinen nainen, joka ei ota paineita velvollisuuksista.

Minusta on ihanaa, jos hyvissä romaaneissa kuvataan juuri sodanjälkeistä Suomea. Pintissäkin se oli mielestäni parasta. Kinnunen kuvaa niin tarkasti tehdastyöläisen elämää, että pystyin kuvittelemaan itseni kirjaan. Tapahtumien aikaan sota oli ohi, mutta sen vaikutukset näkyivät vielä. Pintissä naiset ovat ottaneet sodan aikana tehtaan haltuunsa, mutta palanneet miehet haluavat omat työnsä takaisin.

Tehdasta ja lasinvalmistusta kuvataan paljon, mielestäni aavistuksen liikaa. Vaikka kaikki on kirjoitettu upeasti ja kieli on nautinnollista luettavaa, huomasin kyllästyväni näissä kohdissa. Halusin kuulla sen sijaan kertojien kohtaloista. Lasinpuhalluksen kuvaukset löytyvät kirjan alkupuolelta, ja sen jälkeen harvenevat. Tuntuu siltä, että Kinnunen saa kerrottua kaiken oppimansa lasinvalmistuksesta, ja voimme siirtyä eteenpäin. Kirjan lopussa olisin toivonut romaanin jatkuvan. 

Pintille minulta monia tähtiä. Jään odottamaan lisää historiallisia romaaneja Kinnuselta.

Tommi Kinnunen

Pintti

WSOY 2018

304 s

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *